Joinakin päivinä sitä miettii, että jaksanko? Kannattaako? Kenelle teen? Mitä itse saan tästä? Kun tuntuu, ettei mikään onnistu, kannattaa päästää irti, jos se vain onnistuu. Vaikeat ja ristiriitaiset tunteet on käytävä läpi, jotta ne voi ottaa kämmenelle ja puhaltaa pois tuulen vietäväksi, kun ne ovat tehneet tehtävänsä. Suru, kipu ja kyyneleet myös puhdistavat. Ainakin kyyneleet.

Joskus minullakin oli aika, että kyyneleet eivät ottaneet loppuakseen. Kävelin kadulla ja ihmiset katsoivat kummissaan. Asiat oli kuitenkin hoidettava, vaikka sitten itkien. Nöyryyttävää se kylläkin oli. Mutta kun muurit olivat sortuneet, en saanut niitä enää pystyyn.

Nykyään pystyn näkemään tuossa vuosien takaisessa ajassa hyvääkin. Vaikka olen joutunut opettelemaan muurin rakennuksen sijaan muita selviytymiskeinoja, en olisi sellainen kuin nyt olen. Minä, ihana minä. Haavoittuva ja välillä tunteiden aallokossa seilaava, mutta aito minä. Vaikka voimani eivät enää riitä small talkiin tai teeskentelyyn (ikävien ihmisten sietämiseen pakollisissa tilanteissa), nykyään hakeudun minua vahvistavien ja voimaannuttavien ihmisten seuraan, jolloin voin olla oma itseni. Yritän itse antaa saman läheisilleni ja niille, jotka muuten päästän lähelleni.

image

 

Kukka sinulle, kukka minulle 🙂