Avainsanat

, , ,

Varoitus: tämä kirja saattaa muuttaa mielikuvaasi Ylpeyden ja ennakkoluulon henkilöistä. Siksi itse suhtaudun kahtalaisin tuntein teokseen.

Jo Baker on siis käynyt ennakkoluulottomasti Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon kimppuun. Hyvinkin rohkeasti. Uskoisin tämän olleen tietoista ja siksi otaksun näyttämisenhalun menneen välillä hyvän maun edelle. Baker lienee ajatellut, että kun lähtee ravistelemaan mielikuvia, ravistellaan sitten kunnolla!

Baker kirjoittaa erään Ylpeyden ja ennakkoluulon näyttämöistä eli Longbournin talosta. Hän keskittyy palvelijoihin, heidän elämiinsä, kohtaloihinsa. Etenkin heidän työhönsä. Arkipäivää ja palvelijan elämän raameja hän kuvaakin ansiokkaasti joistakin ylilyönneistä huolimatta. Etenkin kirjan alkupuolella tulee tunne, että esikuvien ravistelu jää näyttämisenhalun jalkoihin. Säätyväen inhimillisyyden osoittaminen koettelee hyvän maun rajoja. Ehkä en olisi reagoinut niin voimakkaasti, jos kyseessä eivät olisi Ne Kuuluisat Bennetit.

Tässä onkin yksi kirjan ongelma: ristiriitaisuus. Tarina, henkilö- ja ajankuvaus riittäisivät hyvään romaaniin jo itsessään. Bakerilla on hyvä kieli ja hän kuvailee ihmisiä ja miljöötä ansiokkaasti. Luontokuvaus on mannaa englantilaisen maaseudun ystävälle.

Juonellisesti kirjassa seurataan nuoren palvelustytön elämää, aikuistumista ja valintoja. Näköalattomista lähtökohdista huolimatta hänellä on mahdollisuus valita. Tämä moderni kaiku on mukana romantiikan ja realismin välillä painiskelevassa romaanissa. Kenellä on lopulta vapaus valita tai olla valitsematta?

Kun kirjaan otetaan mukaan Ylpeyden ja ennakkoluulon henkilöt ja tapahtumapaikat sivujuonteeksi, nousee mieleen tarkoituksellinen näyttämisenhalu ja jopa epäilys kuuluisuuden tavoittelusta. Saahan tällä tavoin nostetta ja sen ekstra hitusen skandaalinkäryä, jolla pääsee kirjallisen maailman otsikoihin. Kirjan esittelyliepeessä kerrotaan kirjailijasta, että hänen esivanhempansa olivat palvelusväkeä. Ehkä se briteissä antaa nostetta, vaikka sielläkin aika monen esivanhemmat ovat varmasti olleet palvelusväessä.

Suosittelisin kirjaa eniten Ylpeyttä ja ennakkoluuloa tuntemattomalle. Silloin lukukokemus ei häiriinny aiemmista mielikuvista, vaan kirjasta nauttinee aivan toisella tavalla. Ja lujahermoisille Austenin ystäville, sillä tässä kirjassa Bennettien elämästä puuttuu romantiikka ja lumo. Ja muidenkin elämästä. Vain kirjan lopussa Baker ikään kuin armahtaa osan henkilöistä. Ehkä hän ei kuitenkaan täysin pystynyt pitäytymään ripauksesta austenilaisuutta!

Jo Baker: Longbournin talossa. 445 sivua. Tammi 2014.

Jo Baker ravistelee kirjassaan austenilaisuutta.

Jo Baker ravistelee kirjassaan austenilaisuutta.