Avainsanat

, , , ,

Tämä poriseva gumbo on niellyt broileria, cajunvihanneksia ja -maustetta sekä rouxta.

Tämä poriseva gumbo on niellyt broileria, cajunvihanneksia ja -maustetta sekä rouxta.

Cajunkeittiö on kotoisin Yhdysvaltain Louisianasta, syvästä Etelästä. Gumbo on ”yhden padan” muhennos, pata tai keitto riippuen suuruksen määrästä. Tavallisesti gumboa nautitaan pienen riisimäärän kera, mutta riisin määrää voi lisätä tai jopa jättää pois. Tämä ruoka on myös raaka-aineiltaan joustava. Siihen on laitettu, mitä on kiinni saatu: kalaa, rapua, katkarapua, ostereita, simpukoita, mausteista makkaraa, broileria, kukkoa tai maatiaiskanaa naapurin kanalasta. Ehkä jopa alligaattoria?

Cajunkeittiössä, varsinkin gumbossa, on kolme peruselementtiä: cajunvihannekset ja -mauste sekä roux. Cajunvihannesseokseen kuuluu yksi suuri sipuli, yksi vihreä paprika ja kaksi lehtisellerin vartta. Cajunmaustetta voi tehdä itsekin, mutta sitä löytyy kyllä valmiina kaupasta. Mausteeseen kuuluvat valkosipuli- ja sipulijauheet, valko- ja musta- ja cayennepippurit, timjami ja oregano.

Roux kuulostaa hienolta, ranskalaiselta ja vaativalta, mutta oikeasti se on hyvin yksinkertainen keitto- tai muhennuspohja: jauhoa ruskistetaan voissa. Kuulostaako tutulta? Sehän on vanhan kunnon ruskean kastikkeen salaisuus! Monissa gumboresepteissä ylistetään oman äidin tai mummon rouxta, mutta se vastaa huokailua oman mummon tekemästä ruskeasta tai läskisoossista. Roux voi olla vaaleaa, keskiruskeaa tai ruskeaa; tärkeintä on käristyksen tuoma aromi. Voin tilalla voi toki käyttää öljyä tai margariinia. Lisäksi usein kehutaan sitä, kuinka gumbo on sekoitettu suvun puisella perintökauhalla. Sillä saadaan eksotiikkaa ja mystiikkaa mukaan äidin tai mummon käyttämään”salaiseen ainesosaan”, joka tekee juuri heidän gumbostaan parhaan, mutta löytyy sitä Suomestakin: Lapista. Käyttämäni kauha on käsityötä ja saatu Saanan juurelta 20 vuotta sitten. Se on varmastikin veistetty paukkupakkasella kodassa revontulten loisteessa, noitarumpujen paukkeessa ja tietäjien joikhatessa. Vaviskaa, cajunit!

Gumbossa käytetään usein okraa, mutta sitä en tällä kertaa löytänyt. Myös vihreä paprika vaihtui punaiseen. Maustettuna makkarana oli Helsingin makkaratehtaan chorizo-makkara, joka on hyvin mieto chorizoksi eikä peittänyt alleen muita makuja. Annos on iso, joten siitä syö useampana päivänä tai isommalla seurueella.

Broilerigumbo (gluteeniton, laktoositon)

500-600g maustamatonta broileria

1 pkt maustettua makkaraa

1 iso sipuli

1 paprika

2 lehtisellerin vartta

5 dl vettä

puolikas kanaliemikuutio

1 tlk kuorittuja tomaatteja

3-4 valkosipulin kynttä

50g laktoositonta voita tai margariinia tai noin 1 dl öljyä

0,5 dl-1 dl gluteenitonta jauhoa

2 tl cajunmaustetta

(1 punainen chili)

2-3 laakerinlehteä

Väri-iloittelua cajunvihannesten muodossa.

Väri-iloittelua cajunvihannesten muodossa.

1. Pilko sipuli, paprika ja selleri.

2. Paloittele makkarat ja ruskista ne broileriviipaleiden kanssa. Kun ne on ruskistettu, siirrä ne sivuun lautaselle odottamaan.

3. Sulata ison kattilan pohjalla voi tai margariini ja lisää jauhot. Anna jauhojen kypsyä ja vähitellen ruskistua sekoitellen välillä.

4. Kiehauta toisessa kattilassa vesi ja liuota siihen kanaliemikuutio.

5. Kun roux on sopivan ruskeaa, kumoa vihannekset sekaan. Sekoita ja anna niiden kuullottua hieman. Sitten kaada kanaliemi sekaan ja sekoita hyvin.

6. Lisää kuoritut tomaatit, kananpalat ja makkarat. Murskaa tai viipaloi valkosipulinkynnet sekaan. Lisää cajunmauste ja laakerinlehdet. Voit halutessasi lisätä yhden tai useamma chilin.

7. Anna porista puolisen tuntia. Ota laakerinlehdet pois. Tarjoile riisin kanssa.