Avainsanat

, , , , ,

Kim Izzon kepeässä esikoisromaanissa nelikymppinen "Lady" Kate metsästää rikasta aviomiestä, mutta kuinkas sitten kävikään?

Kim Izzon kepeässä esikoisromaanissa nelikymppinen ”Lady” Kate metsästää rikasta aviomiestä, mutta kuinkas sitten kävikään?

Harvemmin luen chick-lit -kirjoja, mutta Austenin nimi houkutti tarttumaan tähän Kim Izzon esikoisromaaniin. Luen enimmäkseen kevyehköä kirjallisuutta, mutta chick-lit luetaan kirjallisuuden vakavuusjanalla aika lähelle harlekiinipokkareita eikä hermoni aina kestä liiallista hattaraa. Hyvin kirjoitettu viihde kuitenkin peittoaa puuduttavan ”laatu”kirjallisuuden!

Kirja liikkuu 2000-luvulla, mutta Austenin hengessä. Tai niin tarkoitus on varmasti ollut. Hyvistä naimakaupoista on taas kyse, väärinymmärryksestä, ylpeydestä ja ennakkoluulosta (!), naisten asemasta yhteiskunnassa, taloudellisesta riippumattomuudesta ja naimakauppoja järjestelevistä vanhemmista naisista. Austenin romanttinen henki on kuitenkin kadoksissa.

Alkuasetelma on toivoton: it-kupla puhkeaa ja päähenkilö Katen pätkätyösopimusta ei jatketa. Poikaystävä jättää nuoremman naisen vuoksi ja nelikymppiset kolkuttavat ovella. Uhkapeliaddikti äiti on bingonnut perintörahat ja osakesijoitukset sukeltavat. Mitä Austenia rakastava nainen voi tässä tilanteessa tehdä? Izzon laatimassa käsikirjoituksessa tietenkin jahdata yltiörikasta aviomiestä petoksen avulla (Austenin sankarittaret eivät tällaiseen alentuneet).

Kate päättää käyttää loputkin rahansa ajojahtiin ja sen puitteisiin. Hänen tapaamiensa miesten joukossa on tietysti Se Oikea, mutta kännipäissään Kate käyttäytyy kuin Darcy kohdatessaan ensi kertaa Elizabethin Ylpeydessä ja ennakkoluulossa. No, Bennettien sisarukset korkeintaan siemailivat nautintoaineita, kuten boolia ja punssia, kun taas Kate on kavereineen ihmeteltävän usein kännissä. Mutta Izzo tarvitsi tällaisen käänteen tarinassaan, jotta voisi mukailla Austenia. Silti perskännikuvaukset mielestäni eivät kuulu austenilaiseen tarinaan.

Tarinassa on osin huumoria ja monin paikoin tilannekomiikkaa, mutta mikään ei pelasta lukijaa päähenkilön ohuudelta ja onttoudelta. Hänen läheisin ihmissuhteensa on isoäitiin, jonka menetettyään millään ei tunnu olevan väliä. Jollain tapaa moraaliton Kate rikkaan miehen nälässään kokee herätyksen viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuaa muiden kohdelleen häntä niin kuin hän heitä.

Juonesta ei voi kertoa paljoa, etten tule paljastaneeksi liikaa, mutta lopputuloksen voinette arvata, kun ynnäätte yhteen Austenin ja chick-litin. Huonosti ei voi käydä, vaikka matkanteko onkin kiemuraista kuin kärrytie Longbourneen.

Kirjaston kirja.

Kim Izzo: Avioliitto Jane Austenin tapaan. 326 sivua. Schildts & Söderströms, 2014.