Avainsanat

, , , , ,

Laura Honkasalon Perillä kello kuusi on täyteläinen kuvaus kesäisestä Helsingistä vuonna 1966. Kolmen naisen kasvutarina kiertyy elämän odotuksen ympärille, ja ratkaisuihin, jotka mahdollistavat muutoksen.

Laura Honkasalon Perillä kello kuusi on täyteläinen kuvaus kesäisestä Helsingistä vuonna 1966. Kolmen naisen kasvutarina kiertyy elämän odotuksen ympärille, ja ratkaisuihin, jotka mahdollistavat muutoksen.

Laura Honkasalon (s. 1970) neljäs romaani, Perillä kello kuusi, on helmi. Täyteläinen lukuromaani kertoo kolmen eri-ikäisen naisen tarinan. Vuokko, Aune ja Piitu kertovat kukin vuorollaan vuosista 1966 ja 1996. Kesä 1960-luvulla, jolloin naisten elämät muuttuivat, kun he muuttuivat – vapautuminen koski myös heitä.

Aune on vanhapiika, joka yrittää keski-ikäisenäkin täyttää ankaran, edesmenneen pappisisän vaatimuksia. Hänen kotinsa on täynnä edellisten sukupolvien tarinoita ja tavaroita, niin täynnä, ettei hän itse tunnu mahtuvan sinne. Aunen elämän täyttää työ ja etäiseksi jäänyt rakkaus.

Vuokko on Aunen veljenpojan vaimo. Vuokolla on ulkoisesti kaikki hyvin: on iso talo, hyvin tienaava mies ja kaksi lähes aikuista tytärtä. Sisäisesti häntä kalvaa tyhjyys, sillä ontto avioliitto ja perhe-elämä eivät täytä häntä. Pikku hiljaa hän herää huomaamaan, että haluaisi sittenkin elää.

Piitu, Vuokon teini-ikäinen tyttö, tuo raikkaan tuulahduksen Aunen elämään. Jähmettyneisyyden aika saa väistyä, kun tyttö tulee paljaine jalkoine Aunelle siivousavuksi ja alkaa luututa hämähäkinseittejä tämän sielusta. Aune auttaa Piitua pääsemään ehdoista, mutta tytön ystävyys auttaakin Aunea ottamaan elämän syrjästä kiinni ja silloin tuulettuu sekä Aunen koti että elämä.

Honkasalon käyttämä vivahteikas kieli kannattelee 1960-luvun kuvausta. Mittavan taustatyön huomaa maailmankuvan punontana ja yksityiskohtina. Kirjaa ei pysty lukemaan harppomalla, vaan hivenen kerrallaan, ja lukijana nautin tästä. 1960-luvun kuvaus toimi hienosti myös henkilökohtaisena aikamatkana, sillä omassa lapsuudessa 1970-luvulla käytettiin vielä paljon samoja termejä ja ilmauksia. Aikakausi on hienosti läsnä ja iholla.

1990-luvun tapahtumien kuvaus ja kieli on suoraviivaisempaa, mutta se jo itsessään luo kontrastia 60-luvun kuvalle. Aikaleikkaukset ja näkökulman vaihdot toimivat hienosti. 1960-luvun touko-kesäkuun kuvaus on erittäin onnistunutta; valoisat, kepeät ja vielä viileät illat kertovat kesän ja elämän odotuksesta. Muutoksen siemen on kylvetty. Kesän helteet paisuttavat odotusta ja käännekohtaa kuin ukkosen odotusta. Sitten kun salamoi, ilma raikastuu, vanhoista painolasteista on luovuttu. On uusi aamu, ja kaikkien naisten elämät ovat muuttuneet.

Tämän kirjan tunnelma jää miellyttävästi kuplimaan mielessä pitkäksi aikaa.

Kirjaston kirja.

Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi. 384 sivua. Otava, 2015.