Avainsanat

, , ,

Taina Teerialhon kirjassa rakennetaan opiston kurssilla arkkuja. Painavasta aiheesta huolimatta kirja on kepeä.

Taina Teerialhon kirjassa rakennetaan opiston kurssilla arkkuja. Painavasta aiheesta huolimatta kirja on kepeä.

Taina Teerialhon kolmas aikuisten romaani Kesän tunnit (alaotsikko: Gravelin laskuopin mukaan) on ilmestynyt 2010. Kirja oli kirjastossa oivallisesti sijoitettu esille silmien korkeudelle ja päätyi kirjakassiini. Taina Teerialho oli minulle uusi tuttavuus, mutta tämän kirjan perusteella luen mielelläni lisää hänen tuotantoaan.

Tarina kertoo kesäkurssista maalaispaikkakunnan opistolla, sen opettajista arkkumestari Handesta, kisälli Gravelista ja oppilaista. Oppilaat, eri-ikäiset naiset eri elämäntilanteista, saapuvat kukin rakentamaan itselleen arkkua. Ruumisarkkua siis. Kirja ei kuitenkaan ole kuolemanvakava, vaikka arkkua rakennetaankin ja puhutaan hautajaisista. Aihe kepenee, kun sitä käsitellään osin huumorin keinoin ja sijoitetaan se kesäiseen idylliin. Opiston luokassa risteävät elämät ja elämänkatsomukset, ja vaikka kirjassa ei näennäisesti tapahdu mullistuksia, pinnan alla tapahtuu paljonkin. Arkkujen myötä valmistuu muutakin ja jokainen vie kotiinsa muutakin uutta – tai vanhaa.

Näkökulmat vaihtelevat ja välillä elämää tuumitaan eläkeläismiehen vinkkelistä tai nuoren goottinaisen silmin. Kukaan henkilöistä ei nouse keskeisempään rooliin kuin kukaan muukaan. Kirjailijan käyttämästä tekniikasta tulee mieleen elokuvaohjaaja Robert Altman, joka taidokkaasti kuvasi ihmisiä elämänpoluilla, jotka risteävät näennäisen sattumanvaraisesti. Vaikka moni ihminen kokeen sisäisen muutoksen, olisin kaivannut selkeämmin jonkun henkilöhahmon esillenostoa.

Kirja soveltuu hienovaraisen kerronnan ja lämpimän tunnelman ystäville. Huumoria löytyy paitsi tarinan käänteistä, myös sanaleikeistä (Gravel=sora englanniksi).

Kirjaston kirja.

Taina Teerialho: Kesän tunnit (Gravelin laskuopin mukaan). 186 sivua. Wsoy, 2010.