Avainsanat

, , , ,

Hyytävä psykologinen trilleri Nainen junassa luotaa, kuinka hyvin tunnemmekaan itsemme ja läheisemme - tai tuntemattomat.

Hyytävä psykologinen trilleri Nainen junassa luotaa, kuinka hyvin tunnemmekaan itsemme ja läheisemme – tai tuntemattomat.

Joku on haudattu. Kuka?

Minäkö sen tein?

”Olen käynyt katsomassa sähköpostejani pakkomielteisesti, mutta Tomista ei ole kuulunut mitään. Voi, miten paljon helpompaa mustasukkaisten juoppojen elämä onkaan ollut ennen sähköpostien ja tekstiviestien ja kännyköiden keksimistä, ennen kaikkea tätä elektroniikkaa ja sen jättämiä jälkiä”.

Nainen junassa on brittiläisen Paula Hawkinsin esikoisdekkari. Ja millainen kirja se onkaan! Jos lukija aikoo kurkistaa junan ikkunasta vauhdissa ulos, on parempi pitää hatusta kiinni. Päähenkilö on kolmekymppinen Rachel, joka potee elämän tyhjyyttä ja luisuu kierteellä alaspäin. Hän valehtelee, väistelee totuutta, kuvittelee asioita – vai kuvitteleeko kuitenkaan? Hän on ehdottomasti epäluotettavin kertoja, johon olen koskaan törmännyt, ja tässä tapauksessa se on taputusten arvoinen saavutus!

”Istuin paikoillani sohvalla melkein lamaantuneena järkytyksestä, hokien itselleni ettei tämä olisi ensimmäinen kerta, kun muistan jotain väärin, ettei tämä olisi ensimmäinen kerta, kun luulin asioiden menneen tietyllä tavalla, vaikka ne olivatkin tosiasiassa tapahtuneet aivan toisin”.

Juoni etenee vääjäämättä kuin juna kohti punaista opastinmerkkiä. Hawkins ripottelee kerronnan keskelle leivänmurusia, joita kokenut dekkareiden ystävä innokkaana poimii suuhunsa, kunnes sylkäisee ne loukkaantuneena ulos: homeisia.

Hawkinsin psykologinen silmä on timanttinen. Luuppi siirtyy minäkertojasta toiseen, tarkentaa ja sumentaa. On Rachel, joka litkii viiniä ja gin and toniceja, Megan, kaunis galleristi ja Anna, Meganin näköinen pienen lapsen äiti. Alussa Rachel istuu junassa ja katsoo ulos. Sitten, kun on tapahtunut paljon ja liikaa, peruuttamatonta, hän seisoo pihalla ja katsoo junassa matkustavia.

Juonta paljastamatta en voi kuvailla kirjaa enempää. Teidän täytyy lukea se itse – ja kihistä lukiessanne!

Kirja on arvostelukappale.

Paula Hawkins: Nainen junassa. 328 s. Otava, 2015.

Ps. Blogiani voi seurata myös Facebookissa.