Avainsanat

, , , , ,

Sarah Watersin neljäs suomennettu romaani Parempaa väkeä vie lukijan 1920-luvun Lontooseen, jossa yhdessä talossa monen ihmisen elämät muuttuvat peruuttamatomasti.

Sarah Watersin neljäs suomennettu romaani Parempaa väkeä vie lukijan 1920-luvun Lontooseen, jossa yhdessä talossa monen ihmisen elämät muuttuvat peruuttamatomasti.

Sarah Watersin (s. 1966) muhkeassa lukuromaanissa (595 sivua) Francesin ja hänen äitinsä elämät ovat supistuneet I Maailmansodan jälkimainingeissa rapistuvaan, yläluokkaiseen kotiin. Perheen miesten kuolemat ja epäviisaat taloudelliset sijoitukset ovat johtaneet yhä hupeneviin varoihin. Palvelijoista on luovuttu ja Frances jynssää, siivoaa, parsii ja säästää. Saadakseen velkoja maksettua he päättävät ottaa vuokralaisia.

Waters kirjoittaa koukuttavasti. Alusta alkaen on selvää, että yhteentörmäystä ei voi välttää. Talon yläkertaan muuttaa pariskunta laidempaa kaupungilta. Luokkayhteiskunnan raja-aidat heilahtelevat, kun toisilleen tuntemattomat jakavat yhteistä tilaa. Ulkomaailma ja talon sisäinen mikrokosmos lukittuvat toisiinsa tapahtumien pyörteessä.

”– heidän välillään tapahtui jotain. Se oli saostumista, tiivistymistä – Frances osasi verrata sitä vain johonkin ruoanvalmistusprosessiin. Oli kuin munanvalkuainen olisi hyytynyt kuumassa vedessä tai maitokastike sakeutunut kattilassa. Muutos olis samalla tavalla pieni mutta havaittava. Tunsiko —-kin sen?”. (s. 95)

Kirjan henkilöt ovat elävän tuntuisia. Kirjailija on osannut kuvata heidän ilmeitään ja eleitään niin, että vivahteistakin lukee muutoksia. Ajankuva on tarkka ja lukija pystyy näkemään ympäristön silmissään sekä tuntemaan tuoksut. Naisten asema piirtyy selvänä, mutta myös muuttuvana. Silti monisyinen ja -särmäinen Frances on kirjan alussa ikään kuin luopunut elämästään ja 27-vuotiaana asettautunut äitinsä seuraneidiksi ja palvelijaksi. Viisikymppinen äiti on jo iäkäs, vanhus, joka on omalla tavallaan avuton ja antaa Francesin huolehtia kaikesta.

Yläkertaan muuttavat Barberit sen sijaan ovat nousemassa sosiaalisilla tikapuilla. Muutto Francesin ja tämän äidin taloon on heille lottovoitto – asunto hienostokadulla, kuten lehtipojat myöhemmin huutelevat. Miksi he päätyvät otsikoihin? Millainen skandaali tapahtuu, miksi, ja ketkä heistä selviävät hengissä?

Tunnelma tihenee romaanin kolmessa näytöksessä. Jossain vaiheessa juoni on lähes läkähdyttävä. Minulle loppu oli hieman lattea, koska tunsin, että juonta ja ratkaisua oli kehitetty lähes piinaavaksi. Se kuitenkin johtuu juonivetoiseen tarinointiin tottumisesta ja tässä kirjassa – Watersin aiempien kirjojen tavoin – pääosassa ovat ihmiset.

Kirja on arvostelukappale.

Sarah Waters: Parempaa väkeä (The Paying Guests). 595 s. Tammi, 2015.