Avainsanat

, , , , , ,

Carol Shieldsin ja Blanche Howardin kirjeromaanissa pohditaan kestääkö parisuhde pitkän eron.

Carol Shieldsin ja Blanche Howardin kirjeromaanissa pohditaan kestääkö parisuhde pitkän eron.

Kahden kanadalaiskirjailijan (Carol Shields 1935-2003 ja Blanche Howard 1923-2014) kirjoittama kirjemuotoon puettu romaani luotaa keski-ikäisen pariskunnan toisistaan erossa viettämää vuotta. Kotiäiti Jocelyn, Jock, lähtee vuodeksi toiselle puolelle Kanadaa uransa mahtavimpaan pestiin, ja työtön arkkitehti Charles, Chas, jää koti-isäksi. He päättävät pitää yhteyttä toisiinsa kirjeitse, aikomuksenaan selättää sanoin ajallinen ja fyysinen välimatka.

Kun pariskunnan suhteeseen tulee kumppanin mentävä aukko arkeen, fysiikan lait astuvat kehiin: tyhjää tilaa tulee syrjäyttämään muut ihmiset, halusivatpa Jock ja Chas sitä tai eivät. Elämä, ja luonto, valloittavat tilaa. Aluksi tuntuu, että elämän virta tempaisee heidät mukaansa, eivätkä he pysty itse vaikuttamaan asioihin, mutta lopulta kyse on tahdon asiasta. Minkä valinnan he tekevät?

Jock ja Chas kirjoittavat toisilleen kuivasta kaudesta eli seksin puutteesta. Kestävätkö he selibaatin? Suhteesta puuttuu fyysisyys, mutta onko se lopulta se asia, joka ajaa heidät eron partaalle? Vai se, että he pitkän avioliittonsa aikana pääsevät ensimmäistä kertaa kasvamaan erillisinä ihmisinä, löytämään itsestään uusia ulottuvuuksia, taitoja, joista he eivät aiemmin tienneetkään?

Mielenkiintoinen kirja. Se on alunperin julkaistu vuonna 1991, mutta sitä ei oikeastaan  huomaa muusta kuin älypuhelinten ja sosiaalisen median puutteesta. Aiheet ja teemat ovat edelleen ajankohtaisia: parisuhde ja sen edellytykset, ihmisenä kasvaminen ja valintojen tekeminen. Pätkätyöt, työttömyys, naisistunut köyhyys, pitkät poissaolot perheen luota työn vuoksi – kaikki ovat tätä päivää. Vai mitä olette mieltä tästä lainauksesta (s. 56)?

”Tämä nimenomainen lakko tuntuu nostattavan intohimoja poliittisen kirjon kaikilla laidoilla, paljon enemmän kuin ne monet, monet lakot, jotka täällä ennen muinoin on koettu. Tilanne on ihan mieletön. Johtoporras laukoo mielipiteitään hyytävään, armottomaan sävyyn, joka tuntuu olevan tyypillinen menestyville suuryrityksille, ja jo hetken päästä saadaan lähikuva ammattiyhdistyspomosta, joka huutaa tai itkee tai harrastaa sen luokan agit-prop akrobatiaa, että tekee mieli kavahtaa kauemmaksi ja samaan aikaan purskahtaa itkuun.”

Edelleen terävä kirja näyttää kirjailijoidensa taidot. Palkitut kirjailijat näyttävät yksityiskohtien keinoin palan elämänkaaresta tiettynä ajanjaksona tietyssä yhteiskunnassa. Jos henkilöiden ja paikkojen nimet vaihdettaisiin, tarina silti toimisi ja voisi olla Suomesta. Henkilökohtaisesti pidän kirjan nimen suomennoksesta enemmän kuin alkuperäisestä nimestä, A Celibate Season, sillä jo kirjan kaari paljastaa sen, että parisuhteessa on kyse paljosta muustakin kuin seksistä – tai sen puutteesta. On kyse rakkaudesta, ja siitä, että kantaako se, jos toinen on kauan pois.

Kirjaston kirja.

Carol Shields ja Blanche Howard: Kuiva kausi (A Celibate Season). 260 s. Otava, 2015.