Avainsanat

, ,

Anne Fried (1903-1998) oli nainen, jonka tapaaminen olisi ollut ilo ja kunnia. Hän menehtyi ennen vuosituhannen vaihdetta elettyään pitkän ja vaiherikkaan elämän. Kiinnostava nainen, jolta on paljon opittavaa. Hän syntyi Wienissä ja opiskeli myös siellä. Valmistuttuaan kirjallisuustieteen tohtoriksi 1926 hän muutti Pariisiin.

Vuonna 1938 Anne Fried (hän avioitui taiteilijan Theodore Friedin kanssa) muutti Yhdysvaltoihin, opiskeli sosiologiaa ja teki loppututkinnon ja toimi 31 vuotta New Yorkin slummikortteleissa setlementin johtajana.

66-vuotiaana Anne Fried muutti Suomeen. Hän opetteli uuden kielen, työskenteli esseistinä, kirjallisuuskriitikkona ja kirjailijana. Hänestä tuli myös suomalaisen saattotytön edelläkävijä ja kehittäjä. Vuotta ennen kuolemaansa hänestä tuli Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kunniatohtori.

Nämä tiedot ovat Harri Markkulan toimittamasta kirjasta Anne Friedin ajatuksia (sivu 104, 1998). Tunnen syvää kunnioitusta Friediä kohtaan, sillä koko elämänsä ajan hän jaksoi uudistua, oppia uutta ja tehdä hyvää. Ja teki sen vaatimattomasti. Tässä lainaus hänen kirjoittamastaan kirjan esipuheesta (s. 7, 1998):

”Puhuessani jostain omastani en halua käyttää suuria sanoja. — En ole pyrkinyt objektiiviseen totuuteen vaan elävään todellisuuteen. Se on ollut minun elämääni ja se, mitä olen halunnut sanoa”.

Ja tässä tämä varsinainen:

Yhä mukana elämässä –

mutta vain hiljaisena vieraana.

Ei kysymässä, ei vaatimassa, vain kiitollisena kaikesta saamastaan. Ja antamassa aina kun voi osoittaa rakkauttaan.

Katsomassa – ei tuomitsemassa.

On ymmärrettävä, että uuden ajan elämässä määräävät erilaiset käyttäytyminormit, ja uusia ovat myös ne tunteet ja se tapa, millä niitä ilmaistaan tai peitellään.

On pidettävä omana tietonaan omat huomionsa ja vääjäämättä mieleen tulevat vertailut menneen ja nykyisen välillä, eikä koskaan saa odottaa, että uusi sukupolvi elämässään noudattaisi niitä aikansa eläneitä sääntöjä, joiden mukaan itse kerran eli.

On vain pantava asiat merkille – ja pyrittävä ymmärtämään niiden perimmäiset syyt.

Eikä koskaan saa lakata rakastamasta.

Alkuperäinen teksti löytyy kirjasta Pieniä sanoja sinulle elämästä (1997), Markkulan kirjasta sivulta 102.

Tulen palaamaan tähän kirjaan uudestaan. Tässä ovat sen tiedot, jos joku muukin haluaa sitä lukea:

Harri Markkula (toim.): Anne Friedin ajatuksia. WSOY, 1998.