Avainsanat

, , , , , ,

Valamo2016

Kuvissa mm. Valamon ortodoksisen luostarin uusi kirkko ja munkki Simeon esittelemässä vanhaa kirkkoa. Tuliaisina jälkiruokaviiniä ja yrttiteetä. Suomessa ainutlaatuinen matkailukohde!

Käynti Valamon luostarissa on ollut mielessäni jo pitkään. Kun tuli tilaisuus lähteä ryhmän mukana päivän retkelle, tartuin oitis tilaisuuteen. Olinkin kuullut paljon hyvää paikasta; monet ystäväni ovat siellä käyneet joko päiväseltään tai muutaman päivän retriitissä.

Kevät ei ole Valamon kukkeinta sesonkia, joten ryhmämme sai kuljeskella rauhassa tutustumassa miljööseen ja näyttelyihin. Mestarit II -näyttelykierroksen ja vanhaan kirkkoon esittelyn meille hoiti munkki Simeon varsin jouhevaan ja lupsakkaan tyyliin. Valamosta, sen historiasta Laatokalla ja siirtymisestä Heinävedelle, munkkien sopeutumisesta uuteen ympäristöön ja munkin elosta nykymaailman Valamossa sai eloisan kuvauksen. Ja varsin maallisen. Munkkina eläminen ei pukeutunut kovinkaan mystiseen kaapuun.

Uutta kirkkoa emme päässeet katselemaan sisältä, sillä se on remontissa. Kolea kelikin vaikutti siihen, ettei tullut juuri käveltyä pihapiirissä. Kesällä tilanne olisi varmasti toinen. Ja silloin kuulema paras sesonki onkin! Valamo on yksi Suomen tunnetuimmista matkailukohteista ja matkailu on sen pääelinkeino. Alueella viljellyistä marjoista valmistetaan valko- ja punaviiniä, jälkiruokaviiniä sekä kuohuviiniä. Viskin valmistaminenkin on työn alla. Marjoja käytetään myös Trapesa-ravintolassa.

Odotukseni olivat korkealla Trapesan suhteen, sillä olin kuullut siitä paljon hyvää. Tilat olivat toki näyttävät ja ruoka noutopöydästä tavalliselle ruokailijalle varmastikin oikein maittavaa. Lounaan hinta oli 14 euroa, joten sille odotti vastinetta. Gluteenittomat ruokailijat oli ilmoitettu etukäteen, mutta silti meihin ei oltu valmistauduttu. Henkilökunnan edustaja vaikutti jokseenkin nihkeältä etsimään meille sopivia ruokia ja muiden ottaessa ruokaa herkullisesta noutopöydästä, me odotimme epätietoisina keittiön oven edessä tarjottimet kädessä, että mitä meille tuodaan. Kiusallista aikuisen ja ruoastaan täyden hinnan maksavan asiakkaan mielestä. Saimme lautasilla karitsan lihaa ja graavattua kalaa pelkiltään, kyytipoikana tattari-punajuuri -laatikkoa. Muilla oli lämpimänä pääruokana yrteillä täytettyä ja leivitettyä kampelaa, lisäksi lihapullia, kermaperunoita sekä samaista tattari-punajuuri -laatikkoa. Normiruokailijat saivat maistaa viherherukkapuuroa Valamon omista marjoista, gluteenittomat hedelmäcocktail-tyyppistä hedelmäsalaattia.

Älkää ymmärtäkö väärin – ruoka oli hyvän ja puhtaan makuista. Erityisesti luostarin oma hapankaali. Gluteenittomille oli vain hieman läimäisty ruokaa lautaselle ja aiheuttamamme ”ylimääräinen vaiva” oli niin ilmeistä. Tätä siis kritisoin. Jos kerran erityisruokavalioista on ilmoitettu etukäteen, niin eivät ne voi tulla yllätyksenä eikä ainakaan asiakkaalle näyttää sitä yllätystä. Tämän putisen keliaakikkona, maksavana asiakkaana, kokeneena matkailijana ja matkailututkimusta opiskelleena. Tähän puoleen siis panostusta, kiitos!

Maistuvien, ja kuuluisien, munkkikahvien jälkeen meille jäi aikaa vielä ostoksille. Lahjatavarakauppa on varmasti yksi suurimmista tulonlähteistä. Tavaraa on tarjolla paljon, mutta yllättävän pieni osuus on valmistettu itse Valamossa tai edes Savossa. Ostin jälkiruokaviiniä, joka on Valamosta paikan päältä sekä yrttiteetä, jota myydään Valamon nimen alla, mutta on valmistettu muualla, Suomessa kuitenkin.

Saldo jäi kaikesta huolimatta voiton puolelle. Ymmärrän hyvin, että retriitit ovat suosittuja, etenkin kesäisin. Miksei talvisinkin? Valamossa toimii kansanopisto ja sekin on ilmeisen suosittu. Lisäksi taidenäyttelyt, Mestarit ja Mestarit II, ovat vetäneet yllätyksellisen paljon ihmisiä ja tuoneet kaivattua taloudellista virtaa. 17.5.2016 avautuva näyttely Via Finlandia tuo varmasti lisää vierailijoita. Sekin on tutustumisen arvoinen.

Kaiken kaikkiaan – ei tällaisia matkailukohteita ole Suomessa muita. Käykää ihmeessä vierailulla!