Avainsanat

, , ,

Sarah Winmanin romaani on lohdullinen, kaunis ja valoisa. Sellainen, jossa elämä voittaa, ja sehän se on elämässä tärkeintä.

Sarah Winmanin romaani on lohdullinen, kaunis ja valoisa. Sellainen, jossa elämä voittaa, ja sehän se on elämässä tärkeintä.

Marvellous Ways on 91-vuotias, asuu mustalaisvankkureissa merenlahtipoukamassa ja odottaa. Hän ei oikein tiedä mitä odottaa, mutta käy päivittäin uimassa vuorovedessä ja sytyttää kynttilän luhistuneeseen kirkkoon. Hän kuuntelee pyhimysten puhetta ja lukee luontoa.

Sarah Winmanin (s. 1964) toisessa suomennetussa romaanissa Merenneidon vuosi eletään elämää toisen maailmansodan jälkeisessä Englannissa. Sodan mainingit ulottuvat myös Marvellousin poukamaan, jonne löytää tiensä sodan, ja elämän, murtama nuori mies. Hän haluaa luopua elämästä, mutta Marvellous ei anna hänen tehdä niin. Saako mies silti elämän päästä kiinni?

Tarinassa on useita kertojia. Marvellous muistelee elämäänsä, nuori mies Drake käy hiljalleen läpi tragediaansa, johon liittyy lapsuudenystävä Missy, ja lopuksi poukamaan saapuu nuori nainen, Rauha. Kieli on kaunista ja paikoin sadunomaista, ikään kuin laulua.

He keräsivät ruokansa rannalta, ja nousuveden aikana, sinä pyhänä hetkenä kun joki tyyntyy, he uivat, oli päivä tai yö; sitä ne merenneidot tekevät. (s. 118)

Paikoitellen tapahtumia mielestäni kuvattiin liian pitkään. Lisäksi repliikkien jättäminen merkkaamatta hieman häiritsi, vaikka siihen tottuikin. Tehokeinona se toki lisää sadunomaisuutta, kun dialogi, sisäinen puhe ja ympäristön kuvaus ovat saman arvoisia. Nämä kuitenkin ovat makuasioita ja kokonaisuudessaan tarina on lohdullinen, kaunis ja valoisa. Sellainen, jossa elämä voittaa, ja sehän se on elämässä tärkeintä.

Kirja on kirjaston kirja.

Sarah Winman: Merenneidon vuosi. 312 sivua. Tammi, 2016.