Avainsanat

, , , ,

Antoine Laurainin kirjassa Punaisen muistikirjan nainen on juuri sopivasti annosteltuna Pariisia, mysteeriä, rakkautta, toivoa ja kaihoa - juuri sitä mitä marraskuun pimeyteen tarvitaan!

Antoine Laurainin kirjassa Punaisen muistikirjan nainen on juuri sopivasti annosteltuna Pariisia, mysteeriä, rakkautta, toivoa ja kaihoa – juuri sitä mitä marraskuun pimeyteen tarvitaan!

Pariisi. On yö, tapahtuu ryöstö. Aamulla kirjakauppias Laurent löytää hylätyn käsilaukun. Tunnollisena ihmisenä hän yrittää toimittaa sen löytötavaratoimistoon, mutta sattuman toimiessa kohtalottarena hän löytää itsensä kotoaan käsilaukun kanssa. Hän tarkastelee laukkua, avaa sen ja poimii sieltä esineitä yksi kerrallaan. Salapoliisin tavoin hän etsii niistä vihjeitä, jotka paljastaisivat laukun omistajan. Pikku hiljaa esineet ja salapoliisina toimiminen tempaisevat hänet mukaansa. Kenelle kiehtovalle naiselle laukku kuuluu? Miksi se löytyi hyljättynä kujalta? Ja kun omistaja löytyy, sivuavatko heidän elämänsä toisiaan kenties vain hipaisten, törmäävätkö ne toisiinsa kuin norsut lasikaupassa vai jatkavatko he ystävinä tai kenties rakastavaisina?

Taitavasti kirjoitettu romaani on ranskalaisen Antoine Laurentin viides kirja. Siinä on kaksi kertojaa, Laurent, kirjakauppias, ja Laure, käsilaukun omistaja, joka on käsityöläinen ja taiteilija. Molemmat rakastavat taidetta ja kirjoja. Lukija huomaa heti, että he sopisivat toisilleen, mutta kohtaavatko he koskaan? Ja jos kohtaavat, sallivatko he itselleen rakkauden? Uskaltavatko? Aina niin ei tapahdu eikä elämältä voi odottaa kaikkea. Jos on rakastanut jo aiemmin, ja joutunut syystä tai toisesta luopumaan siitä, haluaako enää uutta rakkautta? Mitä, jos olisi voinut valita toisin? Tai jos nyt jättää valitsematta?

Siihen Tabucchi otsikollaan viittasi: jotakin tärkeää on mennyt ohitse. Rakkaus, ammatti, muutto toiseen kaupunkiin, toiseen maahan. Toiseen elämään. Se on mennyt ohitse mutta liipannut niin läheltä, että joskus, liki hypnoosin kaltaisilla kaihonhetkillä, saattaa kaikesta huolimatta napata palasia tuosta mahdollisesta. Niin kuin radiotaajuudesta, joka lähettää aaltoja hyvin kaukaa. Viesti on epäselvä, mutta jos heristää korviaan, erottaa pätkiä tuon elämättä jääneen elämän ääninauhasta. (s. 149)

Laurainin kirjan viehättävyyttä lisää se, että pääosassa on kaksi keski-ikäistä, jo elämää nähnyttä ihmistä. Kirjailija on osannut tavoittaa sen kaihoisan tunnelman, kun voi katsoa elämäänsä taaksepäin, miettiä nykyhetkeä ja puntaroida tulevaisuutta. Parasta on se, että pääosassa on kuitenkin rakkaus ja se, kuinka se voi muuttaa elämän – jos sille antaa tilaisuuden.

Kirja on kirpparilöytö.

Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen. Alkuperäisteos: La femme au carnet rouge.190 sivua. Wsoy, 2015.