Avainsanat

, , , ,

The Boss.

Pomo nuorena miehenä.

Sinnikäs. Tinkimätön. Kova työmies. Pomo. Nuo sanat nousevat mieleen lukiessa Pomon omaelämäkertaa. New Jerseyn tehdaskaupunkien vaatimattomista oloista ponnistellut Bruce Springsteen on tehnyt ammattimaisesti musiikkia yli 40 vuotta, ja suurimman osan The E Street Bandin kanssa. Omaelämäkerrassaan hän valottaa lukijalle lähtökohtiaan ja matkaansa kohti maailmanmainetta.

Matka kohti Born in the USA-albumin menestystä oli pitkä, kivulias ja vaivalloinen. Sen, minkä Bruce sai aikaan, tuli raadannalla. Toki nuoren miehen elämään kuului myös surffauskesiä, cruisailua ja tyttöjä, mutta kokiessaan olevansa ”omituinen valkoinen ruipelo”, kuten hän itseään kirjassaan kutsuu, hän oli myös ulkopuolinen, eli normiodotusten ulkopuolella eikä tuntenut sopivansa konservatiivisen ympäristönsä asettamiin raameihin.

Springsteen kirjoittaa hyvin rehellisesti itsestään ja kamppailuistaan myös mielenterveysongelmien kanssa. Vaikea isäsuhde varjosti hänen elämäänsä pitkään, mutta kirjan loppua kohden mentäessä valo lisääntyy. Nuoruuden nälkä ja raivo on muuntunut tasaisemmaksi kyydiksi bandana päässä harrikan selässä, edelleen Jerseyn rantateillä.

Eniten kirjasta saa irti sellainen, joka on kuunnellut kaikki albumit läpi ja haluaa tietää, mitä sanoitusten ja musiikin takana piilee. Minulle kolahti 10-11-vuotiaana Born in the USA-levy, joskin myöhemmin ”löysin” yksittäinen laulun The River. Tuntui, että tavoitin sen melankolian ja tarinan valinnoista ja vääjäämättömyydestä. Kun Bruce esitti parikymmentä vuotta myöhemmin saman laulun akustisena, ikään kuin laulaen itsessään elävälle nuorelle miehelle elämänkokemuksen siivin, ymmärtäen, armahtaen, rakkaudella, minäkin sulin täysin. Jokin resonoi minussa.

En ole oikein saanut kiinni hänen myöhemmistä levyistään, mutta ei se mitään. Nyt tuntuu siltä, että voisin kuunnella nuoruusvuosien levyt uudestaan, ehkä myöhemmätkin. Bruce on käynyt konsertoimassa Suomessa useaan otteeseen ja olen saanut yhdellä keikalla olla lähellä lavaa. Mieleeni on jäänyt se rentous, välittäminen ja ilo musiikista, bändistä ja yleisöstä, josta hän puhuu kirjassaankin usein. Jos hän vielä tulee Suomeen konsertoimaan, menen ehdottomasti kokemaan sen elämyksen.

Jokin aika sitten Areenassa oli vielä nähtävillä dokumentti hänestä. Jos se vielä sieltä löytyy, suosittelen katsomaan. Hän ilmaisee itseään elävästi ja ilmeikkäästi, aivan kuin tässä kirjassaankin. Väkeviä sanoa väkevältä mieheltä.

Kirja on kirjaston kirja. Kiitokset myös Ilkka Rekiarolle erinomaisesta suomennoksesta!

Bruce Springsteen: Born to run. Omaelänäkerta. Suomentaja Ilkka rekiaro. 543 s. Otava, 2016.