Avainsanat

, , , ,

wp_20161121_10_30_08_pro

Tämäpä oli herkkua: taiten koostettu japanilainen pienoisromaani. Takashi Hiraiden (s. 1950) romaani Kissavieras julkaistiin alunperin 2001, mutta suomeksi vuonna 2016. Hiraide on myös runoilija ja sen huomaa. Kevyt teos painaa enemmän miltä kädessä tuntuu ja se on yhtäaikaisesti kevyt hipaisu hennonkeveän kissan elämää ja täyteläinen kuvaus muuttuvaa Japania erään miehen silmin kuvattuna 1980-1990-luvuilla.

Persikkapuun latvaan kiivettyään, valmiusasentoon jännittyneenä, tuulen jokaista muutosta seuraten kissan hahmo oli irti niin taivaasta kuin maastakin, valmiina sujahtamaan mihin tahansa niiden välillä (s. 81).

Kissa, Chibi, tassuttelee lapsettoman pariskunnan elämään Salamakujalla. Pienessä talossa vuokralaisina asuva ja työskentelevä pari huomaa pienen eläimen kurkistelevan heitä uteliaana. Salliessaan Chibin astella taloonsa he antavat sille tilaisuuden myös asettua sydämiinsä. Sinne Chibi asettuukin, samalla kertaa tuttuna ja vieraana, reviiritietoisena. Pariskunta avaa elämänsä, vaikka tietääkin Chibin oikeasti olevan jonkun toisen kissa. Chibi kuitenkin viettää heillä suurimman osan ajastaan. Se riittää heille. He eivät halua omistaa Chibiä kokonaan. Se saa tulla ja mennä, ja aina sille on paikka nukkua ja ruokaa syötäväksi. Chibistä tuli vieras, joka muutti heidän elämänsä.

Suosittelen kirjaa kissojen ja Japanin ystäville hyvän japanilaisen teen kera.

Takashi Hiraide: Kissavieras. Suomentanut Raisa Porrasmaa. 152 sivua. S&S, 2016.