Avainsanat

, , , , , ,

Mörköjä! Mörköjä katolla, auton etupenkillä, metsässä, järvessä ja vaikkapa lomakodissa. On hiljaisia, äänekkäitä, eksyneitä, vanhoja ja pikkuruisia. Kaikkia mörköjä yhdistää se, että ne eivät ole aivan tavallisia, vaan jokainen on erilainen, kuten me ihmisetkin. Tämän tuoreen näkökulman tarjoaa Harri István Mäen Mörkökirja.

Lapsille ja lapsenmielisille suunnattu kirja on jaettu eri möröistä kertoviin lukuihin. Luvut ovat lyhyitä, sopivia iltasaduksi tai iltalukemiseksi jo lukemaan oppineille. Jokaisessa tarinassa on jonkinlainen mörkö, mutta se ei ole pelottava, vaan se voi olla hyvinkin haavoittuvainen, kuten pieni, hiljaisuutta rakastava mörkö. Mörkö voi tosin antaa näpäytyksiäkin kurittomille lapsille, joten ihan pehmoisia hissukoita ne eivät ole. Jotkut niistä ovat pieniä arkipäivän anarkisteja, jotka heittävät luutuneita mörkökäsityksiä romukoppaan.

Meillä tätä kirjaa on luettu monena iltana, joitain tarinoita useita kertoja. Tarinat tuntuvat uppoavan hyvin lapseen, joka jaksaa kuunnella ääneen luettua. Kirjassa ei ole kuvitusta (kuvitus myös Harri István Mäen) joka sivulla, mutta niitä kuvia, joita mukana on, katsotaan usein. Jokin noissa möröissä kutittaa mielikuvitusta! 5-6-vuotiaalla on jo vilkas mielikuvitus, pimeä voi ajoittain pelottaa ja touhukkaat päivät saattavat tulla uniin. Minusta tuntuu, että Mörkökirjan kirjojen tapaisten kirjojen avulla lapsi voi siirtyä omaan tahtiinsa pienemmille lapsille tarkoitetuista kuvasatukirjoista kohti koululaisille tarkoitettuja tarinoita. Mörkökirja on jännittävä, muttei liian jännittävä. Se ei ole kauhukirja. Kuka vanhempi haluaisikaan varta vasten pelotella lastaan? Lukemaan opittuaan lapsen voi hyvällä omallatunnolla antaa itsekin lukea tätä kirjaa.

Suosittelen kirjaa kaikille möröistä pitäville. Mielikuva niistä laajenee varmasti!

Kirja on arvostelukappale.

Harri István Mäki: Mörkökirja. 99 sivua. Haamu, 2015.