Avainsanat

, , , , , , ,

Tuula Aaltosen lastenkirjassa Pikkuväen poluilla seikkailee satukirjoista tuttua väkeä, joita lapset kyllä näkevät, mutta aikuiset eivät. Lyhyissä tarinoissa on kummituksia, peikkoja, menninkäisiä, keijuja, puhuvia eläimiä ja sopivan jännittäviä juonia. Muutaman sivun tarinaan kirjailija on saanut mukaan jännitystä ja mukavan loppuratkaisun, jotta kertomus sopii pienemmillekin. Osa kertomuksista sopii jo vaikka nelivuotiaille kuunneltavaksi ja koko kirjan voi antaa isommallekin luettavaksi, kun lukemisen maailma on avautunut. Sisältönsä puolesta kirja sopinee parhaiten 3-5-vuotiaille, ja isommille lapsille viimeiseksi tarinaksi juuri ennen nukkumaanmenoa. Mielikuvitusta kutitellaan sopivasti, muttei niin paljoa, että yöunet menisivät.

Kirjan on kuvittanut Miranda Mord. Kuvitukset tukevat tarinaa, ovat värikkäitä eivätkä liian pelottavia. Kun tarinamaailmassa vielä syödään pullaa, juhlitaan, leikitään ja tehdään kaikkia muitakin mukavia asioita, on unille tai lepohetkelle hyvä käydä. Aikuisesta lukijasta oli mielenkiintoista lukea alkusivuilta kirjailijan inspiraatiosta: ”Loviisan kaupungissa toteutettu tempaus, jossa useaan taloon rakennettiin kulkureittejä, ovia ja kohtaamispaikkoja talojen ja alueiden pienille suojelushengille”. Jospa omastakin lähiympäristöstä löytyisi pikkuväen polkuja? Pikkulasten kanssa niitä olisi mukava etsiskellä yhydessä ja polun löydettyään seurata, minne se johtaa.

Kirja on arvostelukappale.

Tuula Aaltonen: Pikkuväen poluilla. 99 sivua. Haamukustannus, 2016.