Avainsanat

, , , ,

Marisha Rasi-Koskisen Eksymisen ja unohtamisen kirja on hänen neljäs kaunokirjallinen teoksensa (novellikokoelma Vaaleanpunaisen meren arvio löytyy täältä). Romaani ilmestyi maaliskuussa 2017 ja on saanut ansaitusti paljon huomiota. Luin arvioita etukäteen ja se hidasti kirjaan tarttumista, sillä sitä kuvattiin hankalaksi tai vaikeaksi, vaikkakin myös loistavaksi, kauniiksi ja surumieliseksi.

Ei tarina minusta hankala ollut, ei kirjoitustyylikään. Löysin romaanista juonen, joka hiljalleen punoutui kohti kirjan loppua ja paljastui siinä kohtaa. En voi sanoa, että ratkaisu paljastui tarinan lopussa, sillä tässä kirjassa tarina ei ala eikä pääty. Kun kirjan nimi on Eksymisen ja unohtamisen kirja, niin siinä todellakin tehdään niin: eksytään ja unohdetaan. Muistot muuttuvat, myös ihmiset.

Kirjassa on kolme päähenkilöä, Julia, Jan ja Martina. Tarina kulkee heidän mukanaan, kieppuu eteenpäin ja välillä taaksepäin. Se ei etene kronologisesti pisteestä A pisteestä B:hen, sitä siltä on turha odottaa. Tarina soljuu kielen mukana, liukuu kuin aalto rantahiekassa, vieden jotain mukanaan ja tuoden kohta uutta tilalle. Kun hoksasin, ettei lukijan ole tarkoituskaan ratkaista mitään, vaan olla vain mukana tarinassa, kirjaa oli miellyttävä lukea. Tokihan sitä välillä mietti, kuinka päähenkilöt limittyvät toistensa tarinoihin, tai kohtaavat toisensa jos ovat kohdatakseen, mutta enimmäkseen nautin kirjailijan käyttämästä kauniista kielestä traagisissakin asioissa, ja taidosta lähestyä ja kuvata samoja tapahtumia uudestaan eri näkökulmista eri tavoin.

Kirja ei ole täsmällistä kerrontaa kaipaaville, sillä tarinassa ei olla täsmällisesti missään, ei ajassa eikä paikassa. Siinä on unen tuntua, sillä moni seikka tuntuu etäisesti tutulta ja samanaikaisesti vieraalta. Siinä on jotain, jonka melkein saa kiinni. Ja vaikka tämä kuulostaa ehkä lukijan kannalta hankalalta, niin ei se sitä ole. Luulin lukemisen kestävän kauan, mutta luin kirjan nopeammin kuin oletin. Monitulkintaisuudestaan huolimatta se on helposti lähestyttävä teos.

Toivottavasti teos saa ansaitsemansa huomion, sillä se on taideproosaa lähestyvä kirjallinen, taidokas luomus.

Kirja on itse ostettu.

Marisha Rasi-Koskinen: Eksymisen ja unohtamisen kirja. 253 sivua. WSOY, 2017.