Avainsanat

, , , , , , ,

Espoossa sijaitseva Tapiolan kirjasto järjesti alkuvuodesta spefi-teemaisen kirjoituskilpailun. Spekulatiivinen fiktio valikoitui teemaksi Worldcon 75 -tapahtuman kunniaksi. Maailman vanhin scifi- ja fantasiatapahtuma järjestettiin elokuun alkupuolella Helsingissä. Osallistuin kilpailuun ja heinäkuun alkupuolella sain ilokseni kuulla voittaneeni kisan! Voitto tuli yllätyksenä, sillä olen vuosien varrella osallistunut useisiin kisoihin, mutta saanut niistä parhaimmillaankin kunniamaininnan. Ilmeisesti jotain on ”tarttunut huiviin” matkan varrella, kun voitto tupsahti kotiin 🙂 Tapiolan kirjasto julkaisee e-lehteä Kirjoitan, jonka numerosta 3/2017 novellini löytyy sivulta 32. Saa käydä lukemassa! Tässä spefi-painotteisessa numerossa on myös mm. kirjailija O. E. Lönnbergin haastattelu ja Worldcon-raportti sekä paljon muuta mielenkiintoista. Julkaisua kannattaa seurata muutoinkin 🙂

Muoamo-novelli sai alkunsa kuvasta kuten moni muukin kirjoittamani tarina. Näin mielessäni alkukuvan, josta tarina lähti purkautumaan auki. Minulle oli heti selvää, että päähenkilö elää tulevaisuuden yhteiskunnassa, jossa eletään tilannetta, jossa moni asia on mennyt pieleen surkeiden päätösten lopputuloksena. Mietin nyky-yhteiskuntaa ja kuvittelin, mihin suuntaan asiat voisivat tästä kurjistuessaan mennä. Mietin myös sitä, että vaikka asiat menisivätkin noin poskelleen, että ihmisiä kyykytetään ja eriarvoistetaan noissa mittasuhteissa, että vaikka ulkoinen status riisutaan, niin jäljelle jää ihmisyys. Tärkeintä on kuinka olemme toisillemme ihmisiä, koska se on se, mitä meistä, ja meille, jäljelle jää.

Karjalaisuus on minulle tärkeä teema, mutten osaa sanoa, miksi karjalan kieli nousi pintaan niin vahvasti, että halusin mukaan jotain karjalankielistä. Juttelin Karjalalaisilla kesäjuhlilla karjalan kielestä ja mieleeni muistui, miten tutulta osa sanoista kuulosti mm. Aunuksen alueella. Omaa sukuani on lähtöisin Raja-Karjalasta,  ja vaikkei siellä puhuttu samaa murretta/kieltä, jotain tuttua siinä on. Toivoin löytäväni karjalan kielisiä laulun sanoja ja löysin tieni Uhtua-infon sivuille. Sieltä on peräisin käyttämäni kehtolaulun sanat, joskin muutin siinä mainitun nimen päähenkilön nimeksi. Kyselin sähköpostilla kieliasun tarkistajan perään, mutten saanut vastausta ennen e-lehden ilmestymistä, joten siinä saattaa olla virheitä. Ne eivät sinällään vaikuta sisältöön, sanomaan eikä tunnelmaan.  Päähenkilö Elisa löytää itsestään kyvyn, ehkä perityn, joutuessaan sattuman viskaamana perimmäisten kysymysten äärelle. Ja lopussa lohduttomuudenkin keskelle astuu toivo – ehkä jotain parempaa sittenkin on tulossa.

Jännittävää kuulla, mitä pidätte tarinasta 🙂 Olen siitä palautetta saanutkin ja iloitsen siitä, että se on koskettanut. Eri lukijat ovat löytäneet eri kosketuspintoja ja kokeneet erilaiset asiat voimakkaammin kuin toiset. Olen iloinen kaikista tulkinnoista – kiitos 🙂