Avainsanat

, , , , , , , ,

Yksi isoimpia muutoksia opiskeluympäristössäni Jyväskylän yliopiston kampuksella on rakennus, jossa graduseminaarini pidetään. Villa Rana, upea Yrjö Blomstedtin suunnittelema rakennus, on vaihtunut Historicaan, joka toki on komea punatiilinen rakennus sekin, mutta ei silti Villa Ranan veroinen. Siellä aloitin opintoni vuonna 1993 ja sinne oli sijoittunut etnologian ja folkloristiikan oppiaineet henkilökuntineen. Kaunis rakennus on ollut tyhjillään, remontoitavana ja myytävänä, ja toivottavasti sille löytyy uusia käyttäjiä.

Toinen iso muutos, hallinnollisesti ja henkisestikin, on tiedekuntien yhdistämiset. 1990-luvulla tuntui olevan todella iso hajurako yhteiskuntatieteellisen ja humanistisen tiedekunnan välillä. Mitä tapahtuikaan 2010-luvulla? Tadaa! Opiskelen humanistis-yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Minulla oli aikoinaan kaksi pääainetta: etnologia ja valtio-oppi, jotka tuntuivat olevan kovin kaukana toisistaan. Nykyään raja-aidat niiden välillä ovat madaltuneet ja yhteistyötäkin tehdään, myös muiden tiedekuntien kanssa. Antropologista lähestymistapaa käytetään mm. pelitutkimuksessa.

Etnologian laitos on yhdistynyt historian laitoksen kanssa. HELA:n opinto-ohjaajalta tuli jokunen aika sitten kutsu laitoksen tiedotustilaisuuteen, jonne minäkin sitten menin. Isoon luentosaliin oli kokoontunut opiskelijoita ja henkilökuntaa. Laitoksen johtaja esittäytyi ja kertoi historian laitoksesta (kyllä siellä etnologia ja antropologiakin mainittiin). Hän kertoi, että historiaan otettiin uusia opiskelijoita 30 ja etnologiaan 13, ja pyysi näitä nostamaan kätensä ylös. Sitten hän pyysi opiskelijoita lyhyesti esittäytymään. Kaikki paikalla olevat uudet opiskelijat olivat historian opiskelijoita, joista huomattavan suuri osa nuoria miehiä, joista osa pontevasti ilmoitti päämääräkseen historian opettajan työn. Sitten esittäytyi historian puolen henkilökunta, joista (ainakin paikallaolijoista) suurin osa on miehiä. Olin jotenkin aina mieltänyt historian kuuluvan sellaisiin reaaliaineisiin, joiden sanotaan olevan nuorten opiskelevien naisten suosiossa, mutta tämän pienen otannan perusteella taidan olla väärässä.

Etnologian ja antropologian opiskelijoista minulla ei ole edes pientä otantaa, sillä paikalla ei ollut yhtään uutta opiskelijaa. Tätä vähän kummeksuttiin, mutta mitään ilmeistä syytä asialle ei löytynyt. Mielenkiintoista olisi ollut kuulla miksi he olivat valinneet sen oppiaineen, minkä valitsivat.

Tiedotustilaisuus ei siis ollut erityisen tiedottava, sillä koska paikalla oli vain tulevia historioitsijoita ja jokunen vanhempi etnologian opiskelija, laitoksen johtaja kertoi vain historian puolen asioita. Hän puhui hyvin rennosti ja sanoi, että hänen kanssaan saa kyllä tulla heittämään läppää. Hän esitteli HELA-harjoittelijan, joka sitten vastavuoroisen rennosti kutsui laitoksen johtajaa propagandakoneeksi. Se vanhamuotoinen virallisuus ja pönötys, minkä olen yhdistänyt omien opiskeluaikojeni alun etnologian laitokseen, on kyllä karissut. Ilmapiiri on rento ja henkilökunta helposti lähestyttävää. Tätä saattaa lukea joku vanha opiskelukaverikin: olisiko teille tullut mieleen kutsua sen aikaista professoriamme tuttavallisesti propagandakoneeksi? 😀