Avainsanat

, , ,

Ensimmäisellä graduseminaarin (tai maisterintutkielmaksi pro graduja kait siirrytään kutsumaan) tapaamisella kiinnitin huomiota puheeseen, puhetyyliin oikeastaan. Suurin osa osallistujista on opiskelijoita, jotka ovat ns. opiskeluputkessa eli ovat siirtyneet sulavasti kandidaattiopinnoista graduseminaariin. Muita taisi olla vain yksi, minä siis. Esittelimme lyhyesti itsemme ja kaavailemamme tutkimusaiheet. ”Putkessa” olevilla oli omanlaisensa puhetyyli, sillä he olivat ilmeisesti tottuneet ”puhumaan tiedettä”, käyttivät siis oppineen ja osaavan kuuloisesti termejä, etnologian ja antropologian jargonia. Jokaisessa oppiaineessa ja työympäristössä käytetään sille alueelle kuuluvia termejä, sehän on selvää, mutta näin keskelle maisteriopintoja putkahtaneena puhetyyli oli helppo havaita. Kolmannen seminaaritapaamisen jälkeen en edelleenkään osaa vielä puhua samalla tavalla ja etumatka, joka minun täytyy kuroa umpeen, tuntuu pitkältä. Täältä perässä kuitenkin tullaan omalla tyylillä taaplaten!

Teknologiaankin tässä pääsee tutustumaan. Moodle ei ollut minulle aiemmin tuttu, enkä muistaakseni aiemmin ollut käyttänyt Korppia (järjestelmä, jonka kautta ilomoittaudutaan mm. luennoille ja tentteihin). Moodlea moni on moittinut, mutta vielä sen käyttö on ollut kohtuu helppoa ja ymmärrän, miksi se on tuollaisessa seminaarityöskentelyssä hyvä. Sinne kootaan aineistoja, jotka ovat sitten kurssilaisten saatavilla ja käytettävissä.

Tänä syksynä olisi tarkoitus saada gradun tutkimussuunnitelma valmiiksi ja sitä kirjoittaessa ja valmistellessa on yksi iso ero tullut selväksi vuosituhannen vaihteen tutkielmien laatimisiin: sääntö-, laki-, direktiivi- ja asetusviidakko. Tutkimuksen reunaehdot näyttävät tällä hetkellä umpimetsältä, jonne pitäisi mennä raivaussahan rimpulan kanssa raivaamaan polkua itse tutkimusaiheen ja tutkimuksen luo. Ihan hyvä vaan, että kyseisiä reunaehtoja on olemassa, ihmisten suojaksihan ne vain on tarkoitettu. Kieltämättä on kuitenkin ollut hetkiä, jolloin mietin, että miksiköhän en valinnut aiheekseni sellaista, johon riittäisi joku teorian klassikko ja pari sen kanssa keskustelevaa teosta. Sitten voisin istua takkatulen ääressä teetä siemaillen, klassikkoon syventyen, syksyisten puhurien pauhatessa ulkona – kuulostaa miellyttävältä, eikö totta? Paitsi että meillä ei ole takkaa, puhureita ei vielä onneksi ole ollut, eikä etnologiassa ja antropologiassa tehdä tutkimusta nojatuolissa istuen (vaikka välillä puhutaankin nojatuoliantropologiasta). No, kaikki tehdään pilkulleen sääntöjen mukaan, jokainen lomake täytetään juuri oikein ja joku päivä pääsen perehtymään keräämääni aineistoon. Peruna kerrallaan, sanoi kerran viisas ystävä gradun teosta. Näinhän se menee, kuten moni muukin asia elämässä. Toivotankin näin lokakuun alkuun kaikille hyviä perunakelejä!