Avainsanat

, , , ,

Tero Seppäsen novellikokoelma Syöksyvirtauksia (2017) esittelee lukijoille ylikonstaapeli Tauno Kähtävän Lovetun poliisipiiristä. Kähtävä tarkastelee pienen paikkakunnan tapahtumia näkökulmasta, joka on jotain nyky- ja menneen maailman väliltä. Hän ei haraa muutoksia vastaan, mutta ottaa ne kokeneen poliisimieheen otteella vastaan. Jos jokin on tehtävä erityisellä pieteetillä, kuten juhannussaunan lämmittäminen, se tehdään niin.

Kokoelmassa on 20 lyhyttä tarinaa. Osassa niistä on päähenkilönä ja näkökulmakertojana Kähtävä, joissain hänet nähdään muiden näkökulmasta. Tarinat ovat eri tekniikoilla kirjoitettuja. Mukana on vinoa huumoria maailman menosta, ja ihmisistä, joiden laidasta laitaan tekemät teot työllistävät Kähtävää. Perheetön ja tunnollinen Kähtävä on ilmoittautunut mukaan jopa vapaaehtoiseksi arkunkantajaksi, sillä kukapa muu kantaisi hautaan ne peräkylän miehet, joita kukaan ei jää kaipaamaan? Ja saahan siitä kahvit vaivanpalkaksi.

Seppäsen luoma hahmo, Tauno Kähtävä, mietteineen on tuulahdus kyläpoliisien maailmasta. Kähtävästä lukisi mielellään enemmänkin, jos hänen tarinansa olisivat rakenteeltaan johdonmukaisemmin esitettyjä. Nyt vaikutelma oli hieman sirpaleinen. Taitavana kirjoittajana Seppänen onnistuu joka tapauksessa piirtämään lukijan silmien eteen kuvan ylikonstaapeli Kähtävästä, joka eleettömästi, mutta inhimillisesti hoitaa mitä eriskummallisemmatkin työtehtävät. Mielestäni Baranovin pojat, Viran puolesta, Hevosen puolikas, Kolmipyörä ja Päivystys nousivat kokoelmasta selvimmin esiin.

Syöksyvirtauksia on kuudes Stresa Kustannuksen syksyn esikoisteoksista.

Kirja on arvostelukappale.

Tero Seppänen: Syöksyvirtauksia. 70 sivua. Stresa Kustannus, 2017.