Avainsanat

, , , , , ,

Kirsi Alanivan (s.1979) esikoisromaani Villa Vietin linnut voitti Turun yliopiston ja Savukeidas-kustantamon käsikirjoituskilpailun. Romaani julkaistiin vuonna 2016. Kirjan takaliepeessä kerrotaan, että kirjailija aloitti kirjoittamisen ruissalolaisen huvilan pihamaalla. Tarinassa ollaan enimmäkseen keskellä saarta, hiljalleen lahoavassa kartanossa, jonka nurkissa kuiskuttelevat tarinoitaan menneiden sukupolvien haamut. Päähenkilö, nuori nainen nimeltä Ellie, asuu kartanossa äitinsä kanssa, yrittää opiskella, mutta tuntee itsensä saaren ulkopuolella ulkopuoliseksi. Saaren naisten sukupolvien ketju on vahva ja lukiessani mietin, pääseekö Ellie irti vai rapistuuko kartanon mukana.

Romaanissa liikutaan eri aikatasoissa ja tarina täydentyy eri näkökulmakertojien kautta. Ajassa liikutaan 1800-luvun lopun ja nykyajan välillä. Eri aikojen naiset kertovat elämästään, elämistä ja kuolemista, surusta, juhlista, matkoista, ja joku ei osaa kuolemassakaan irti kartanosta. Erilaisten kohtaloiden ja tarinoiden keskelle syntyy Ellie.

Äitini kasvoi imelässä sherryn hajussa ja nukkui juhlavieraiden jaloissa raskaiden mahonkipöytien alla. Hän imi itseensä jokaisen salissa kerrotun salaisuuden ja tarinan ja kertoi niistä sitten vuosia myöhemmin minulle, kun tapoimme aikaa loputtoman pitkinä talviöinä vailla muuta seuraa kuin toisemme.

Kirjassa esiintyy myös miehiä, menneisyyden raaka isäntä ja Ellien nuoruuden aikainen naapuri, vanhempi mies Erik. Erikistä tulee merkittävä hahmo nuoren naisen elämässä. Ellie etsii elämäänsä niin kiihkeästi kinnittymispistettä, että on jähmettää itsensä kuin Erikin rakkaudella täyttämät linnut. Linnut, naiset ja vietit  ovat vahvasti tarinassa muutenkin kuten kirjan nimestäkin voi päätellä.

Kirjailijan käyttämä kieli on taidokasta, vahvaa ja ilmaisuvoimaista. Tarina ei päästä lukijaa helpolla eikä tarjoa valmiita vastauksia. Tunnelma ammentaa osin goottilaisesta perinteestä, seassa on ripaus kauhua, kasvutarinaa ja tietenkin sukupolvitarinaa. Hyvin mielenkiintoinen kudelma, jolle toivoisin lisää lukijoita.

Kirjasta ovat kirjoitettu myös blogeissa Ullan Luetut kirjat, Kujerruksia, Villasukka kirjahyllyssä ja Kohtaamisia.

Kirja on lahjakirja.

Kirsi Alaniva: Villa Vietin linnut. 182 sivua. Savukeidas, 2016.