Avainsanat

, , , , ,

Kun antropologi tai etnologi lähtee kenttätöihin, saatetaan sanoa, että matkalla kentälle hän on liminaalitilassa. Kenttä on ollut aiemmin vaikkapa kaukainen kulttuuri, jonne on tehty matkaa monella kulkuvälineellä ja ajan kanssa. Ja mikseipä kenttä voisi nykyään olla proosallisesti lentokenttä, kenttä kentällä (vinkki tuleville graduntekijöille)! Liminaalitilasta on kirjoitettu Tieteen termipankki-sivustolla näin:

Rituaalin liminaalitilassa yhteisö on ikään kuin rajalla, eräänlaisella ’ei-kenenkään-maalla’, jossa kulttuuristen kategorioiden normatiivisuus on ikään kuin lakkautettu. Liminaalitila on ’pyhä kaaos’: sille on tunnusomaista vapautuminen käyttäytymisnormeista ja kognitiivisista säännöistä.

Tutkijan on monesti sanottu olevan liminaalitilassa, ikään kuin välitilassa, siirtyessään kotoa eli tunnetusta, kentälle eli vieraalle maaperälle. Matkalla olemisen ja irrallaan olevan tunteen varmasti moni tunnistaa matkustuskokemuksistaan.

Graduni on edennyt siihen vaiheeseen, että olen matkustanut tekemään haastattelut, litteroinut ne ja alkanut valmistella gradun ensimmäisiä lukuja helmikuussa tapahtuvaa opponointia varten. Tein kaksi kotimaahan suuntautuvaa haastattelumatkaa, yhden kumpaakin haastattelua varten. Istuin julkisissa liikennevälineissä yhteensä parikymmentä tuntia, joiden aikana huomioni kiinnittyi liminaalitilan hieman romantisoidun mielikuvan sijaan Onnibussin varsin koviin penkkeihin (siinä kymmenennen tunnin korvilla ne alkavat tuntua oikeasti kovilta). Mutta kyllä minä ajoittain tavoitin sen irrallisuuden tunteen, kun arkielämä jäi taakse ja suuntasin kohti haastattelupaikkakuntia. Ehkä matkanteko tuntuisi oikeasti matkan teolta, jos seilaisin pari viikkoa rahtilaivalla, mutta sellaiselle ei nyt ollut (onneksi) tarvetta.

Pidin haastattelujen tekemisestä. Vaikka kohtaamiset sujuivatkin tietyllä tapaa käsikirjoituksen puitteissa, sillä olihan minulla valmiit kysymykset, tuntuivat ne mielestäni aidoilta kohtaamisilta. Sain hyvää aineistoa graduani varten, ja enemmänkin. Löysin ainakin yhden aiheen jonkun toisen gradua varten ja kirjoitan sen lopulliseen graduun mukaan. Nyt valmistelen ensimmäisiä lukuja opponointia varten ja ne ovat hyvällä mallilla.  Olen jo hieman purkanut haastatteluita ja sähköpostikyselyvastauksia, mutta keskityn niihin tarkemmin opponoinnin jälkeen. Kaiken kaikkiaan gradu etenee ja onkin tämän kevään jälkeen joko valmis tai hyvin lähellä sitä. Sen jälkeen odottavatkin muut maisterintutkinnosta puuttuvat opinnot, sillä aloitin suoraan gradusta.

Lopuksi vielä kuva Helsingin Käpylässä sijaitsevan Karjala-talon edustalta. Se oli tällä erää tämän gradun kenttätyön viimeinen etappi 🙂