Avainsanat

, , , , ,

Kirjailija Mia Myllymäen esikoisteos on vahva kuvaus maailmasta, jossa ihmiset yrittävät selvitä parhaan kykynsä mukaan viranomaisten, sukujaottelujen, uskonnon ja lääkkeiden puristuksessa. Tarinassa eletään joko tulevaisuutta tai vaihtoehtoista nykypäivää, ajanlasku on kuitenkin lähtenyt nollasta käyntiin tuhoisien sotien jälkeen. Päähenkilö on juuri opintonsa päättänyt nuori nainen, Kefa, joka on palannut kotikaupunkiinsa. Vähävarainen Kefa ei ole onnettomuudekseen syntynyt parempaan ”kastiin”, joten työpaikkaa on vaikea saada kaupungin valtavasta ja koko ajan laajenevasta sairaalasta. Kun työpaikka lopulta löytyy kaverin avustuksella, joutuu Kefa pelinappulaksi peliin, jossa panoksena on paitsi hänen oma henkensä, myös monien muiden henki.

Myllymäki kirjoittaa vahvasti, selkeästi ja loogisesti. Se onkin tarpeen näin monisyisen romaanin koossa pitämiseksi. Tarinan maailma on jakautunut: on ylempää ja alempaa syntyperää olevia, on korkeaa ja matalaa teknologiaa (yhtäältä on kehittynyttä sairaalalaitteistoa, mutta arjessa käytetään telefoonia ja ratsastetaan hevosilla), on moderni yliopistokaupunki ja jäljessä pyristelevä pieni teollisuuskaupunki. Lukijana tuntui, että kirjan alkupuoli meni yrittäessä hahmottaa termistöä, nimistöä ja henkilöitä. Sitten kun niistä, ja kirjan maailman lääketeknisistä termeistä, pääsi jyvälle, alkoi tarinakin kehittyä. Luulin ensin, että tarina kertoo Kefan sotkuisista ihmissuhteista, mutta siitähän alkoikin kehittyä trilleri. Juonenkäänteitä oli sopivasti, vääriä johtolankoja, epäluotettavia näkökulmahenkilöitä. Kirjailijalla pysyi kuitenkin langanpäät hyppysissä loppuun saakka. Henkilöhahmot kehittyivät loppua kohden, mutta pysyivät uskottavasti ”lestissään”. Ankea maailmankuva hieman valaistui lopussa.

Kirjassa oli paljon mielenkiintoisia elementtejä, joista olisin itse lukenut mielelläni lisää. Uuskirkollisuus, Kefan äidin masinoima epäsuotuisan geeniperimän puhdistusliike ja kuinka tähän tilanteeseen oltiin päädytty, ne herättivät uteliaisuuden. Tarinan henkilöt olivat jollain tapaa historiattomia, se ei heitä kiinnostanut. Muutenkin ainut, jota tarinassa kehitettiin, oli lääkkeet. Sen, ja lääkekeskeisyyden, korostaminen taitaa kuitenkin olla tarkoituksellista. Nimistön muutoksella on mahdollista etäännyttää kritiikin kohde reaalimaailmasta, vaikka ainakin tämä lukija yritti yhdistellä pisteitä.

Kaiken kaikkiaan vahva, viimeistelty ja mietitty kokonaisuus. Tämän perusteella kirjailijalta on lupa odottaa jatkossakin mielenkiintoisia teoksia.

Kirja on kirjaston kirja.

Mia Myllymäki: Väkevä mieli. 327 sivua. Osuuskumma, 2017.