Avainsanat

, , , , ,

Olgan vegekirja (2017) on uudistettu laitos vuonna 2013 ilmestyneestä Emäntänä Olga -kirjasta. Suurin osa resepteistä on lakto-ovo-vegetaristeille (kananmunat ja maitotuotteet ovat mukana ruokavaliossa), mutta mukana on muutama vegaanireseptikin. Esipuheessa kirjailija kirjoittaa haluavansa kokata ”ruokaa, joka maistuu mahdollisimman monelle” (s. 9). Se onkin hyvä aikomus, etenkin kun kasvisruoka on yhä suositumpaa sekä eettisistä että terveydellisistä syistä johtuen.

Minulle kasvisruoka tuli aikoinaan 1990-luvulla tutuksi. Kaveripiirissäni oli vegaaneja, joten opin heiltä joitain perusniksejä. Banaanilettureseptistä kiitos Palokunnan mäen kämppikselleni E:lle (moni kananmunalle allerginen lapsi on saanut näistä letuista iloa) ja soijarouheeseen tutustuttamisesta Barcelonan kämppiksille S:lle ja J:lle! Espanjassa meillä oli eräänä kämppiksenä tanskalainen nuorukainen, joka oli vannoutunut lihansyöjä. Hänelle teimme kerran kepposen, jossa vaihdoimme pasta bolognesen jauhelihan soijarouheeseen. Hän söi hyvällä ruokahalulla ja kiitteli ruokaa jälkeenpäin. Paljastimme, että kyseessä olikin soijarouhe, eikä hän muistaakseni suuttunut kepposesta. Ehkä kulinaristinen horisontti avautui hieman avarammaksi!

Olgan vegekirja on jaettu kepeisiin, kattilallisiin, tuhteihin, leivottuihin, herkkuihin ja juotaviin. Jaottelu on osuva, sillä tällaisen lihaakin syövän kokkailijan mielessä on kuva kasvisruuasta, josta ei tule täyteen eikä nälkä lähde. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Mutta näiden reseptien kautta voi miettiä oman ja perheen nälkätilanteen kautta, että kuinka tuhtia ruokaa tarvitaan. Testasin muutamaa reseptiä: punajuurivuokaa, brie-juustoa uunissa, suklaa-rusinamuffineita, ananas-banaanimuffineita ja lämmintä inkivääritotia.

Vasemmalla ananas-banaanimuffineita, ylhäällä suklaa-rusinamuffineita, oikealla briejuustoa uunissa omatekoisen luomusitruunaliköörin kanssa ja alhaalla punajuurivuokaa, jota tein kaksi kertaa peräkkäin.

Resepteistä valitsin testattavakseni joko suoraan gluteenittomia tai sellaisia, jotka ovat helposti muunneltavissa sellaisiksi. Iso plussa siitä, että useimmissa ohjeissa oman kaapin tykötarpeet riittivät, eikä tarvinnut lähteä erikoiskauppoja koluamaan. Testasimme apukokin kanssa muffineita ja veimme niitä lämpimäisinä naapureillekin. Tällä kertaa muffiniuhreiksi valikoituivat eri henkilöt kuin aiemmin, sillä vähän nolottaa olla aina kiikuttamassa samoille ihmisille lämpimäisiä. Hyviksi totesivat muutkin nuo muffinit! Etenkin ananas-banaanimuffinit maistuivat.

Punajuuri-fetavuuassa oli käytetty hirssiä, mikä oli oikein miellyttävää. Hirssiä tulee käytettyä liian vähän, vaikka se on erinomainen lisuke, puuroaines ja ruuan osa. Vuoka oli minusta niin hyvää, että tein toisen satsin perään! Oli mukavaa, kun juomatkin pääsivät mukaan kirjaan. Inkivääritotia tein hieman sovellettuna perheen nuhanenälle ja tuntui maistuvan. Ja nyt laskiaisaikaan vanha kunnon ”vanhuutten” (Van Houten) kaakao on oiva juoma!

Kirjassa on kauniita kuvia Temosten kotitilalta, Marttilasta, ja tietysti resepteistä. Kun kyseessä oli uusintapainos, niin olisin toivonut typojen poistamista.

Suosittelen kasvisruokaa kokeileville ja uusia reseptejä kaipaaville. Kirjasta löytyy myös hyviä ohjeita lisukkeisiin, jos tuntuu siltä, ettei pelkkä kasvisruoka vielä täytä vatsaa.

Tässä on linkki arvioon Olgan pullakirjasta.

Kirja on arvostelukappale.

Olga Temonen: Olgan vegekirja. 159 sivua. Tammi, 2017.