Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , , ,

Olipa virkistävä tuulahdus! Olin pitkään ollut gradupohdinnoissa kiinni, kun tartuin Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n novelliantologiaan Meliwas ja muita kaupunkeja. Ilahduin kovin kokoelman tarjoamista raikkaista ideoista ja näkökulmista, samoin hyvin toimitetusta kokonaisuudesta.

Kokoelma edustaa urbaania fantasiaa, jonka tapahtumaympäristönä on kaupunkimiljöö. Päähenkilöt voivat olla tonttuja, kentaureja tai ihmisiä ja seikkailut voivat tapahtua nykyhetkessä, tulevaisuudessa tai ajassa, jota ei voi määritellä. Kaupungitkin voivat sijaita missä tahansa.

Teokseen on valittu novelleja kolmeltatoista kirjoittajalta. Mukana on julkaisseita kirjailijoita ja kirjoittajia, joiden tekstejä toivon lukevani myös jatkossa. Mukana ovat Inkeri Kontro, Katri Alatalo, Solina Riekkola, Emilia Karjula, Jade Lehtinen, Nadja Sokura, Teemu Korpijärvi, Janos Honkonen, Henry Aho, Merja Mäki, Mia Myllymäki, Anna Malinen ja Suvi Kauppila. Toimituskunta on valinnut mukaan laadukkaita tekstejä ja taso pysyy laadukkaana kokoelman läpi, lukijana kiitän siitä!

Inkeri Kontron Miespelejä -novellissa Helsinkiin muuttaja etsii rakkautta ja ehkä itseäänkin samalla, kun yrittää peitellä alkuperäänsä. Kaltaistensa löytäminen voi olla hankalaa epäsuotuisassa ilmapiirissä. Kontron novellin rinnalle nostan Mia Myllymäen novellin Haltijoita parhaimmat, jossa myös miljöönä on Helsinki. Myös Myllymäen novellissa on kaupunkiin muuttajia, joihin suhtaudutaan vastahankaisesti. Hänen tarinassaan suuressa osassa ovat tontut, joihin ihmiset suhtautuvat kahtiajakoisesti. Olisiko tonttujen kuitenkin pitänyt pysyä maaseudulla lestissään? Janos Honkosen Toiseksi tulleita ei lasketa -novelli sijoittuu myös Helsinkiin, mutta vähän erilaiseen kuin mihin olemme tottuneet. Toisiaan vastaan kilpailevat seinäkiipeilijät törmäävät kilpaillessaan odottamattomaan elementtiin. Jade Lehtisen Kireä siima sijoittuu Turkuun. Aurajoen helmi on saanut odottamattoman turistivaltin, joka valitettavasti nostaa ihmisistä niitä ikävämpiä puolia esille. Tämä novelli tuntui loppuvan kesken, olisin mielelläni lukenut enemmän.

Katri Alatalon novellissa Sinisen yön jälkeen ollaan Meliwasissa, selkeästi jossain muualla kuin missään tunnetussa kaupungissa. Meliwasissa tapahtuu siirtymiä, jossa todellisuus repeytyy ja kaupungin ulkopuolelta siirtyy ihmisiä sisäpuolelle. Tämän novellin kohdalla jännitin lopputulosta. Tekstissä olikin dekkarimaisia ja toimintaelokuvan piirteitä. Merja Mäen Kylmä kuin pakkasyö sijoittuu myös tuntemattomaan miljööseen. Joulun aikaa viettävässä kaupungissa vierailee henkiä entisissä kodeissaan. Tarina muuttuu hengillekin painajaismaiseksi pahojen nuuttipukkien myötä. Tässä tekstissä oli mukana aimo annos painostavaa kauhun tunnelmaa. Kaukana oli leppoisa joulutunnelma! Nadja Sokuran Luiskahduksia -novellissa päähenkilö näkee välähdyksiä rinnakkaismaailmasta. Alkuun välähdykset ovat harvinaisia, mutta sitten niitä tulee useammin ja ne kestävät kauemmin. Onko kyse mielenterveysongelmista? Ja ovatko rinnakkaismaailman asukit totta? Pidin siitä, kuinka kirjoittaja päätti tarinan. Lopetus sopi muun tekstin sävyyn. Anna Malisen Ja sit se eli rikkaana elämänsä loppuun asti toisintaa sanontaa ”joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”. Tarinassa pohdiskellaan rahan lumoa ja houkutusta, kuinka köyhälle näytetään aarre. Ja kun aarteen saa, se voi poltella sormissa – tai koko ihmisen.

Teemu Korpijärven Suelo Siniestro sijoittuu Espanjaan. Suomalainen tosi-tv-ryhmä etsii uutta, jännittävää aihetta, jota tuleekin tarjoamaan komea muukalainen. Kadotettuja sieluja etsiessä tie vie yhä syvemmälle ja ryhmä saa enemmän aineksia mitä halusikaan. Kauhun aineksia tässäkin tarinassa! (Enkä taatusti mene koskaan Espanjassa hylätyille tonteille). Solina Riekkolan Ei loimea -novellin sijoitan britteihin. Emmerdale-tyyppisissä maisemissa ollaan myyttisesti poikkeavien asumiskeskuksessa, jonne elämässään sivupoluille ajautunut Jenny hakee töihin. Virkistävässä tarinassa tavataan myös vapaata laukkaa kaipaava kentauri ja kyklooppi. Britteihin sijoittuu myös Emilia Karjulan Aamunkoitto ja Illankajo. Viktoriaanisen tyyliseen aikakauteen sijoittuvassa, humoristisella otteella kirjoitetussa tarinassa kiistellään oikeista ennustuksista ja opeista. Suvi Kauppilan New Yorkin levottomat kuolleet on 1950-luvun film noir-henkinen oiva lopetus kokoelmalle. Tarina toimisi oikein hyvin mustavalkoisena filmatisointina. Vaikka päähenkilö omalla tavallaan lipuu tarinan lopussa auringonlaskuun, tarina on kaikkea muuta kuin kliseinen!

Lopuksi nostan esiin itseäni eniten koskettavimman novellin, Henry Ahon Kaikkein kauneimmat saapuvat myöhässä. Siitä ei voi paljoa kirjoittaa, ettei paljasta liikaa. Ehkä tässä novellissa oli todenmukaisin käänne, koukku, joka pudotti? Aho käsittelee syrjäytymistä ja ulkopuolisuutta sellaisen nuoren miehen kautta, joka näkee värejä kaikkialla. Junia tarkkaillessa olo helpottuu ja asemalla tapahtuukin kohtaamisia. Sitten asemalle tulee juna myöhässä. Sen kauneimman junan kyytiin päähenkilö nousee.

Kirja on arvostelukappale.

Meliwas ja muita kaupunkeja. Novelliantologia. 319 sivua. Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry, 2017.