Avainsanat

, , , , , , ,

mantel

Hilary Mantel (s. 1952) on brittiläinen kirjailija ja kriitikko, joka on kahdesti voittanut Man Booker -palkinnon ja saanut Brittiläisen imperiumin ritarikunnan CBE-arvonimen. Mantelin romaaniin (2009) perustuva BBC:n tuottama historiallinen sarja Susipalatsi oli valtavan suosittu. Minulle kirjailija oli nimenä tuttu, mutten ollut lukenut hänen teoksiaan, ennen kuin Palokan aluekirjaston henkilökunta nosti esille Mantelin omaelämäkerran Vain varjo häälyväinen. Teos ilmestyi vuonna 2003, mutta suomeksi 2015. Suomennoksen laadukkuudesta kiitos Kaisa Siveniukselle, joka on kääntänyt Mantelin tekstiä elämänmakuiseksi, reheväksi ja runolliseksi suomeksi.

Teos oli kirjastossa Kirjailijoiden elämäkertoja -teemahyllyssä. Oletin, että kirjan lukemisessa menee aikaa, mutta Mantel kirjoittaa niin mukaansatempaavasti vaikeistakin asioista, että luin kirjan lähes huomaamatta. Se on jo aika hyvin se. Mantel ei kirjoittanut ”kuinka minusta tuli kirjailija”-omaelämäkertaa, kirjat olivat lähes sivuosassa, mutta enemmänkin ”kuinka minusta tuli minä”-kirjan. Hän kirjoittaa kasvu-, selviytymis- ja kehityskertomuksen ja myöntää jossain vaiheessa itsekin, että haluaa sanoittaa itselleen elämäänsä ja kokemaansa. Teoksessaan hän antoi kipuilulleen sanat. Kipu otti ne ja kirjoitti vaikeasta lapsuudesta ja traumaattisesta sairaudesta, joka aiheutti lapsettomuuden. Puhuessaan lapsista, joita ei koskaan saanut, Mantel puhuu ”aavelapsista” (s. 246):

Silloin mieleeni juolahtaa muuan aavelapsia koskeva seikka. He eivät vanhene, ellei itse laita heitä vanhenemaan. He eivät vanhene, eivätkä sen vuoksi tajua, että on aika lentää pesästä. Heitä ei saa taistelutta potkaistua ulos psyykestä. He pitävät kiinni kaikin mahdollisin keinoin. Eivät suostu lähtemään, ennen kuin teet omat aikeesi riittävän selväksi.

Koska kirjan kirjoittamisesta on jo 15 vuotta, lukijana tiedän, että Hilary Mantel tosiaan kirjoitti ne kirjat, joista puhui. Hän ei ehkä tehnyt koulutuksensa mukaisia juristin töitä, mutta lahjat konkretisoituivat palkituissa kirjoissa. Luulen, että Mantelin kirjoittajan lahjat ovat ilahduttaneet huomattavasti suurempaa määrää ihmisiä sitä kautta.

Kirjaston kirja.

Hilary Mantel: Vain varjo häälyväinen. (Giving Up the Ghost, suomentanut Kaisa Sivenius).257 sivua. Teos, 2015.