Avainsanat

, , , , ,

king

Stephen King (s. 1947) on amerikkalainen kirjailija, joka on tunnettu erityisesti kauhuromaaneistaan. Hän on kirjoittanut myös mm. novelleja ja esseitä, ja niiden lisäksi vuonna 2000 asiaproosateoksen Kirjoittamisesta. Muistelmia leipätyöstä. Kuten teoksen nimikin kertoo, kyse ei ole varsinaisesta kirjoittamisoppikirjasta. Elämän- ja kirjoittajankaarensa läpikäymisen ohella King, jolla on akateeminen pätevyys opettajan työhön, on onnistunut ujuttamaan kirjaansa mittavan määrän neuvoja. Kokenut opettaja tietää, miten neuvot tarjoillaan: ohimennen ja niin, etteivät ne tunnu opetuksilta. King ei missään vaiheessa käske kirjoittamaan niin tai näin, vaan toteaa, että ”tämä toimi minulla, voit kokeilla sitä, jos haluat tai jos oma tie vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta, kulje ihmeessä sitä”. Kun miljoonia teoksia myynyt kirjailija kertoo, kuinka hän on päässyt siihen mihin on päässyt, kannattaa kallistaa korvaansa. Jotain King on tehnyt matkan varrella oikein, ja ehkä juuri sinä saatat päästä samaan.

Mitä se sitten vaatii? Ainakin paljon työtä. On luettava paljon ja kirjoitettava sitäkin enemmän. On otettava opiksi hylkäyskirjeistä. King aikanaan löi huoneensa seinään naulan, johon keihästi saamansa hylkäykset. Mitä enemmän naula notkui, sitä ahkerammin hän kirjoitti. Vähitellen hän alkoi saada novellejaan läpi lehdissä. Läpimurtoromaaninsa Carrien hän kirjoitti asuntovaunuun kyhätyssä kirjoitussopessa. Tähän tiivistyy ajatus: kirjoita paljon. Ei väliä missä kirjoitat, kunhan kirjoitat.

Lue paljon –ohjeeseen sisältyy huomio siitä, että muiden tekstejä lukemalla oppii paljon. Ihailemastaan kirjoitustyylistä voi poimia omaan kirjoittamiseen soveltuvat asiat. Ei kuitenkaan kannata kopioida tai kirjoittaa euron kuvat silmissä, vaan keskittyä olemaan rehellinen. Lukijat tunnistavat aidon tekstin.

King kirjoittaa myös editoimisen tärkeydestä. Kill your darlings, kuten Hemingway sanoi. Hän neuvoo lepuuttamaan valmista käsikirjoitusta niin kauan, että kirjoittaja on saanut etäännytettyä itsensä tekstistään. Silloin on helpompi editoida.

Kirjoittamisen vaikeuden kirjailija koki itse jäädessään auton alle ja kuntoutuessaan onnettomuudesta. Kroppa kuntoutui tuskallisen fysioterapian avulla, mutta mieltä auttoi työn jatkaminen, vaikka se tervanjuonnilta aluksi tuntuikin. King oli menettänyt flown. Kun ei ollut vaihtoehtoja, hän jatkoi työläästi kirjoittamista. Pikkuhiljaa sanat alkoivat taas virrata. Kokemuksestaan kertomalla King näytti, ei kertonut, että kirjoittaminen sujuu vain kirjoittamalla. Kirjat eivät synny odottamalla inspiraatiota ja täydellisen rikkomatonta hetkeä vaan työskentelemällä. Noh, harva pystyy Kingin kirjoitusvauhtiin, jossa käsikirjoituksen ensimmäinen versio on valmis kolmessa kuukaudessa, mutta käsikirjoitus kuitenkin lopulta valmistuu, kun sitkeästi kirjoittaa tarinaa eteenpäin.

Kingin kirjasta ei voi puhua varsinaisena kirjoittamisen oppikirjana, koska siinä ei ole tehtäviä. Sieltä voi kuitenkin poimia kirjoittajan arjen realismin ohella kannustusta ja neuvoja. King kirjoittaa kirjassaan saaneensa parhaan oppitunnin aikanaan paikallislehden toimituksessa, kun hänen kirjoittamansa juttu oli hänen nähden editoitu. Suomeksi sanottuna: punakynätty. Teoksensa lopuksi King laittaa hyvän kiertämään: hän on liittänyt mukaan pätkän kirjoittamaansa raakatekstiä ja saman tekstin korjauksineen ja selityksineen, miksi hän oli tehnyt korjaukset. Minusta tämä toimii kirjoittamisen opetuksessa ehdottomasti paremmin kuin tehtävät. Eli King pedagogina onnistui kuitenkin opettamaan, kuten romaaneissaan pääsee yllättämään lukijansa. Ammattilainen mikä ammattilainen.

Kirja sopii oikein hyvin aloittelevalle kirjoittajalle ja kirjailijuudesta haaveilevalle, mutta kokenutkin kirjoittaja ammentaa siitä varmennusta omalle työlleen. Luin teoksen ensimmäisen kerran englanniksi pian sen ilmestyttyä (lainasin sen mikkeliläiselle tuttavalleni, joka ei sitä koskaan palauttanut. Oppi tuli siitäkin: älä lainaa kirjojasi. Kaikki eivät niitä palauta.), ja silloin mukaani tarttui ohje kill your darlings. Pidän sitä edelleen yhtenä tärkeimmistä kirjoittamiseen liittyvistä opeista – kiitos herra Hemingwaylle sinne taivaallisten matkakirjoituskoneiden ääreen! Nyt luin kirjaa kokemuksen silmin ja ennemminkin Kingin elämäntarinaan (olen erittäin kiinnostunut elämäntarinoista) keskittyen. Edelleen nautin Kingin rock´n´roll -asenteesta ja siitä, että hän ei piittaa pätkääkään, vaikka kriitikot eivät arvosta hänen teoksiaan korkeakirjallisuuden klassikoihin. Lukijoihin hänen tarinansa kyllä uppoavat, ja kuten tiedämme, heitä on jokseenkin paljon.

Kirja on arvostelukappale.

Stephen King: Kirjoittamisesta. Muistelmia leipätyöstä. 294 sivua. Tammi, 2018.