Avainsanat

, , , , ,

zombi

Harri István Mäki (s. 1968) on pitkän linjan lasten- ja nuortenkirjailija ja -kuvittaja, myös sanataide- ja teatteriohjaaja. Tänä syksynä häneltä on ilmestynyt Zombikirja (Haamu), joka on samaa sarjaa Mörkökirjan (myös Haamun, täällä arvio siitä) kanssa. Molemmat siis lastenkirjoja, joissa näitä joskus pelottaviltakin tuntuvia otuksia lähestytään lapsille sopivan huumorin keinoin.

Torilla Tuulia törmäsi jäsenkorjaaja Tenho Tekoniveleen. Tenho oli höyrypunkista innostunut zombi, joka osasi rakentaa ruumiinosia. Jos joltakin zombilta putosi vaikkapa käsivarsi, Tenho osasi rakentaa sille uuden entistä ehomman. Nyt se kantoi sylissään kasaa erilaisia jalkoja. (Zombikirja, s. 43)

Mörkökirjaa meillä on luettu moneen kertaan, se oli selvä hitti. Sitä on ostettu myös lahjaksi lapsille, joiden mörköhermoon uskon tarinoiden osuvan. Ajattelin samoin käyvän myös Zombikirjan kohdalla, sillä kirjailija on onnistunut taas tekemään hirviöistä jotenkin ällön hellyttäviä. Luuviulu-niminen zombi ei meinaa millään onnistua lihomaan, Kolmijalalla on tolkuton kiire ja hoppu, kunnes se tapaa verkkaisamman Veera Verkasveren, eikä Hajamieli muista oikein yhtään mitään, kun oli aikoinaan pudottanut juuri sen aivopuoliskon, jossa muisti sijaitsi. Että vallan zombimaisia ongelmia näillä Zombilandian hirvityksillä!

Tuntuu, että Harri István Mäki pääsee Zombikirjassa irrottelemaan (!) enemmän kuin Mörkökirjassa. Mörkökirjaa voi lukea pienemmällekin lapselle, kuvituskaan ei varmasti yöunia vie. Zombikirjaa voisi suositella alakoulua aloitteleville pojille, joilta irtoaa varmaan parhaat naurut vihreistä zombipieruista. Meillä kävi niin, että eppuluokkalainen katsahti kerran Zombikirjan kuvitusta ja sen jälkeen se piti laittaa pois. Ei auttanut äidin vakuuttelut siitä, että tarinat ovat yhtä epäpelottavia kuin Mörkökirjassa. Joten äiti sai lukea zombeista ihan issekseen 😀 Noh, minusta tarinat ovat sinänsä kilttejä, huumoria otetaan irti lähinnä vahingossa putoilevista varpaista, nenäräkäteestä sun muista ihanuuksista. Hauskoja pikku tarinoita, juuri sopivan pituisia illalla tai itse luettavaksi zombien ystäville, jotka eivät pelästy tarinoita hurjempia piirroksia!

Suosittelen pukinkonttiin tai synttärilahjaksi alakoululaisille zombihuumorin ystäville. (Lupaan, että vanhemmatkin uskaltavat lukea.)

Kirja on arvostelukappale.

Harri István Mäki: Zombikirja. 125 sivua. Haamu, 2018.

Muissa blogeissa kirjoitettua:

Kirjan vuoksi

Joukon kirjablogi