Avainsanat

, , , , , , ,

kartta

Kirjoittamisen taustatyön yhteydessä törmää usein asioihin, jotka inspiroivat uusia aiheita. Tällä kertaa lainasin kirjastosta Väinö Auerin (1895-1981) teoksen Tulimaata tutkimassa. Kuvia ja kuvauksia suomalaisen Tulimaa-retkikunnan matkoilta Tulimaassa ja Patagoniassa vuodelta 1929. Auerin retkikuntaan kuuluivat hänen lisäksi geologi, tri E. H. Kranck, kasvitieteilijä, Pohjois-Suomen Laidun- ja Nurmiviljely-yhdistyksen johtaja Heikki Roivainen ja assistentti, ylioppilas Esa Hyyppä. Miehet tekivät tutkimusretken Argentiinaan, Tulimaahan ja Patagoniaan, vuosina 1928-1929, ja Auer kirjoitti laajan matkaraportin kirjan muotoon.

Retkikunta löysi ja kartoitti vuonoja, joille he antoivat suomalaisia nimiä, kuten Fjordo Finlandia, Runeberg-jäätikkö ja Relander-jäätikkö. Näistä nimistä en ollut koskaan kuullutkaan, toki siitä hyvästä syystä, että niitä ei hyväksytty virallisiksi nimiksi (paitsi Fjordo Finlandian ja Fjordo Auerin vuonna 2007), mutta lukiessani niistä ne jäivät kutkuttelemaan mielen perukoille.

retkikunta

Teoksessa on paljon sellaista seikkailun makua, joka olisi varmasti lapsena kiehtonut minua. Tutkimusmatkailijan elämä/työ lienee ollut monen lapsen haave! Auer osasi kirjoittaa raporttinsa tavalla, joka ei pölise akateemista jargonia:

Teltta pystytettiin jälleen metsän reunaan. Hyyppä vetäytyi makuusäkkiinsä hyvissä ajoin, mutta Roivainen, joka ei viimeisiin vuorokausiin ollut paljoakaan nukkunut, työskenteli filmiensä kimpussa aamuun klo 3:een. Silloin minä kuivattelin nuotion loimussa märkää makuusäkkiäni, jonka paksu huopasisus ei ottanut millään kuivuakseen. Ei siis auttanut muu kuin ottaa vastaan kylmä ja puistattava yö ilman lämpimiä peitteitä.

Mutta muuttui sekin yö vähitellen aamuksi, ja retkikunta varustautui matkalle kohti uutta kiintokohtaa, josta voisimme jälleen edetä syvälle etelämaahan. Kun Roivainen oli filmannut lampaankeritsemistä estansiassa, olimme jälleen valmiit nousemaan satulaan.

Joitain tekstin kohtia oli nykysilmin hankalaa lukea, sen verran ”aikansa lapsi” vuonna 1929 kirjoitettu teos on, mutta se on suhteutettava aikaansa.

Esineenä teos on hieno ja sen tekemiseen on selvästi nähty vaivaa. Mukana on paljon valokuvia ja pari karttaa retkikunnan reitistä:

kartta2

Kirjastolaitos toimii mahtavasti ja tämänkin kirjan sain lainaani Joutsan kirjastosta seutuvarauksella. Alunperin kirja on leiman mukaan kuulunut Pärnäkosken piirikirjastolle ja on sitä jotkut muutkin joskus lainanneet:

kirjasto

Huokaus. Muistan keltaisen, pahvisen ensimmäisen kirjastokorttini, jonka numeron napakka kirjastontäti kirjoitti lainauskorttiin, jonka sujautti kirjan liepeeseen. Se ei ollut ihan Tulimaa-retkikunnan aikaa, mutta muutama vuosikymmen sitten kuitenkin. Maailma ei ollut 1920-luvulla ihan yhtä helposti saavutettavissa kuin nykyään, mutta silloin sentään oli vielä jotain löydettävää. Nykyään uusia löytöjä taitaa tulla hyvin harvoin vastaan.

Ehkä mielikuvituksessa?