Avainsanat

, , , , , , , ,

dav

Maria Turtschaninoff (s. 1977) on Karjaalla asuva kirjailija, joka on tunnettu erityisesti nuorille suunnatusta Punaisen luostarin kronikoita -sarjastaan. Sarjan edelliset osat ovat Naondel (2016) ja Maresi (2014), jolla kirjailija voitti Junior Finlandian. Uusin teos Maresin voima jatkaa ensimmäisestä osasta tutun Maresi-tytön tarinaa. Naondel minulta jäi väliin, mutta Maresin voiman myötä palasin tuttuun maailmaan.

Ensimmäisessä osassa Maresi lähetettiin pikkutyttönä Menosin saarelle Punaiseen luostariin, jonne miehiltä oli pääsy kielletty. Maresi sai siellä koulutusta, jota hän nuoreksi naiseksi kasvettuaan haluaa jakaa omassa kylässään. Hän haluaa perustaa koulun kylän tytöille. Tästä alkaa Maresin voiman tarina. Maresi matkaa takaisin kotiin selkein suunnitelmin. Kun hän vihdoin pääsee perille, ei asiat olekaan niin helppoja kuin hän kuvitteli. Jos hän on kasvanut ja muuttunut, niin ovat myös hänen perheensä ja kylän väki. Kyläläiset eivät olekaan innokkaita laittamaan tyttöjä kouluun, sillä jokaiset kädet ovat tarpeen. Ja mitä tytöt tiedolla tekisivät, he kysyvät, kun kuitenkin perustavat perheen ja ovat siinä kiinni?

Maresin voima on kasvutarina nuoren naisen kypsymisestä aikuisuuteen. Kirja kertoo myös oman voiman löytämisestä. Maresilla on kyky olla yhteydessä Akkaan ja hän kykenee avaamaan kuoleman oven. Kun ahneet vallanpitäjät uhkaavat hänen kotikyläänsä, Maresi joutuu tekemään valinnan, avaako hän oven vai pyrkiikö rauhaan neuvottelun keinoin. Hän oppii päästämään maailman lähelleen ja sitä myöten tulee kokonaiseksi omaksi itsekseen.

Kirja on rakenteeltaan kokoelma Maresin kirjoittamia kirjeitä rakkaaseen luostariinsa. Ensin muoto tuntui hieman hankalalta, kun on tottunut suoraan kerrontaan, mutta kyllä siihen tottui. Ja kirjailija on upottanut suorasti kerrottuja kohtauksia kirjeiden sisään, mikä tuo vaihtelua rytmiin ja antaa miellyttävämmän lukukokemuksen. Turtschaninoff on luonut maailman, josta hän on voinut ammentaa useita kirjoja, ja olen iloinen, että hän palasi Maresin tarinaan. Päähenkilön elämään oli helppo uppoutua ja elää mukana hänen iloissaan, suruissaan, tuskassaan, ahdistuksessaan ja rakkaudessaan, magiasta puhumattakaan. Tarinan lopussa oli helppo iloita siitä vahvasta ja kykenevästä naisesta, jollaiseksi Maresi kasvoi. Kirjan päätös oli mielestäni tyylikäs ja tarina kaareutui kauniisti.

Joitain langanpätkiä jäi auki, kenties tarkoituksella. Saisimmekohan joskus lukea Maresin äidin ja tämän miekan tarinan? Sen tarinan haluaisin lukea.

Suosittelen kirjaa yläkouluikäisistä ylöspäin. Vaikka teos on luokiteltu nuortenkirjoihin, menee se erinomaisesti aikuisillekin.

Kirja on kirjastosta lainassa.

Maria Turtschaninoff: Maresin voima. Punaisen luostarin kronikoita. 383 sivua. Tammi, 2018.

Muissa blogeissa kirjoitettua:

Luetaanko tämä?

Kirsin kirjanurkka

Sekaisin kirjoista

Taikakirjaimet

Tuijata