Avainsanat

, , , , , ,

dav

Pirkko Kuuselan toinen himmelikirja, Uusi himmelikirja, ilmestyi viime vuonna. Kun näin kirjan kannen, ihastuin valtavasti kuvan valohimmeliin. Tiesin, että sellainen minun on rakennettava! Joten tuumasta toimeen. Kuuselan kirjaa on ihana selailla, koska siinä on esitelty erilaisia moderneja himmeleita erilaisista materiaaleista tehtyinä. On ruokoa, on pilliä, on muoviputkea. Lisäksi Kuusela esittelee puolalaisen version himmelistä eli pajakin. Näistä kauniista, koristeellisista himmeleistä puhuttaessa kansalaisopiston kurssilla mietittiin, että muistuttavat myös jollain tapaa juhannussalkoja koristeineen. Tästä syntyi myös ajatus siitä, että myös keväällä voisi tehdä himmelin kesää, tai koko vuodenkiertoa, varten.

Kirjan kannessa oleva himmeli on tosiaan ihastuttava ja on nimeltään Aureelia. Kuten mainitsin jo aikaisemmin Kuuselan ensimmäisen himmelikirjan kohdalla, että pidän erityisesti siitä, että valmiin himmelin koko on ilmoitettu. Ohjeiden mukaisesti tehtynä Aureelia on 170 cm korkea ja valitettavasti siksi parvekkeellemme ihan liian korkea. Katselin malleja sillä silmällä, että mikä olisi sopivan korkuinen eikä liian haastava toteuttaa. Valitsin Minean.

dav

Pyysin kahta valohimmelistä kiinnostunutta kaveria mukaan talkoisiin, jossa opetan himmelin kokoamisen perusteet ja voisimme tarvittaessa auttaa toisiamme, sillä Mineakin on ainakin 105 cm korkea. Käytimme ohjeessakin mainittua sähköjohtojen suojaputkea, joka on edullinen materiaali. 2,5m pituinen putki maksaa noin 2 e, joskus saa halvemmallakin. Putken etu on siinä, että valojohdon voi pujottaa sen sisään ja valo näkyy hyvin läpi. Putkea on myös hankala saada rikki, sen verran jämäkkää matskua se on. Akryyliputkeakin saa, mutta se on paljon tyyriimpää. Muoviputkea saa leveämpää tai kapeampaa mallia. Meillä oli halkaisijaltaan ihan mukavan levyinen putki, olisiko ollut 20mm, mutta ostamani johto oli sen tyyppinen, että meinasi jäädä jumiin valojen kohdalta. Päätin sen vuoksi kiertää johdon ulkopuolelle. Ohutta valonauhaakin myydään ja se olisi varmaan mahtunut putken sisään, mutta menin nyt tällä edullisemmalla vaihtoehdolla.

2,5m putkea ei henkilöautolla kuljetella, joten onneksi saimme kaverin aviomiehen apuun. Pakettiautoon putket mahtuivat hyvin. Hän työkseen lukee rakennusohjeita ja ONNEKSI hän bongasi jo alkuvaiheessa ison ongelman, josta olisi aiheutunut harmia myöhemmin: Minea-mallin tarvikeluettelossa on virhe. Kun tarvikeluettelossa sanotaan, että muoviputkea tarvitaan 6m, todellisuudessa sitä tarvitaan lähes 9m. Aika iso heitto! Kannattaa muutkin ohjeet tarkistaa varuulta, ennen kuin hommaa tarvikkeet.

Erinomainen ja tärkeä apulainen myös sahasi sirkkelillä putket oikean kokoisiksi palasiksi, joten meille jäi kokoaminen. Himmelin perusneliön kokoaminen on hoksauskysymys, ja kun se tapahtui, kokoaminen tapahtui nopeasti. Taisimme saada tunnissa himmelit kokoon. Kukin sitten kotonaan pujotti valonauhat joko putken sisäpuolelle tai ulkopuolelle. Valohimmelin kokoaminen muoviputkesta ja -narusta on aika rouheaa työtä, mutta vaikka himmeliä ei valoisalla kannata kovin läheltä katsoa, on se pimeällä tosi komean näköinen. Jos olisi hirsiaitta tai komea pihakoivu, niin Uudesta himmelikirjasta löytyy hienoja malleja 3-4 metriä korkeisiin taidonnäytteisiin. Ja jos valonauhan kiertää putken ulkopuolelle, putki voi olla vaikka pätkä järviruokoa. Vanhat aurauskepitkin voisi saada uusiokäyttöön. Kaikki ontot materiaalit kelpaavat.

Valohimmelit ovat tosi kauniita. On olemassa valmiita pakkauksia, jossa on akryyliputkea tarvikkeineen oikean mittaisina. Voi myös kokeilla tehdä läpinäkyvästä askartelupillistä valonauhan kanssa pienen, siron sisähimmelin. Vaihtoehtoja riittää 🙂 Kuuselan kirjassa on myös paljon askarteluohjeita himmeleiden ja pajakien koristeluun paperisista ruusuista lähtien.

Kirja on arvostelukappale.

Pirkko Kuusela: Uusi himmelikirja. Moreeni, 2018.