Posted by hyvahuomen | Filed under Ajatuksia ja mietteitä, Yleinen
Hyvää juhannusta – Merry Midsummer!
23 perjantai Kes 2017
Category Archives: Ajatuksia ja mietteitä
Elizabeth Gilbert: Big magic – uskalla elää luovasti
31 perjantai Maa 2017
Posted in Ajatuksia ja mietteitä, Kirja-arviot, Yleinen
Avainsanat
Big Magic, Eat Pray Love, Elizabeth Gilbert, kirja-arvio, opas, Uskalla elää luovasti
Pitkästä aikaa luin luovan kirjoittamisen oppaan. Eat, pray, love – Omaa tietä etsimässä -kirjan kirjoittaja Elizabeth Gilbert kertoo ajatuksiaan ja havaintojaan luovasta elämästä, josta kirjoittaminen on vain yksi luovuuden alue. Sain vinkin tästä kirjasta eräästä kirjoittajaryhmästä ja sain kirjan kirjastosta lyhyellä odotusajalla. Helppolukuisen kirjan lukemiseen meni huomattavasti lyhyempi aika, sillä Gilbert pakinoi kepeällä otteella luovuudesta lyhyin kappalein ja ilmavin lausein.
Big magic tarkoittaa Gilbertin mukaan luovaa energiaa, inspiraatiota, muusaa – mitä tahansa kosketusta universumissa liikkuvaan energiaan, jota täytyy houkutella, ja jos sitä ei jostain syystä ota vastaan, se siirtyy eteenpäin. Tämä on mielestäni aika lailla maailmoja syleilevä näkökulma elämään, enkä saa sitä tähän lyhyesti kirjattua. Gilbertillä on omien kokemustensa perusteella tällainen näkemys siihen, mistä luovuus ja taide kumpuavat.
Hän kirjoittaa rehellisen oloisesti omasta kirjailijan työstään, siitä, miten jalat maassa ja arkipäiväisen kuuloisesti hän siihen suhtautuu. Siinä hänellä on hyvin realistista otetta kirjoittamiseen, eikä hän lupaile turhia. Hän kertoo kirjoittamisensa alkutaipaleesta ja siitä, kuinka Eat, pray, love -kirjasta tuli niin suuri menestys, vaikkei hän sitä aiempien kokemustensa perusteella odottanutkaan. Siitäkin hän kertoo, kuinka 12 miljoonaan lukijaan mahtuu kommentoijia, arvostelijoita, faneja ja vihaajia aivan laidasta laitaan, ja kuinka siltä kaikelta on vain suljettava korvansa. Näissä käytännön vinkeissä ja havainnollisissa kertomuksissa on mielestäni tämän kirjan suola. Siinä Gilbert on ehdottomasti parhaimmillaan. Pidä huolta itsestäsi, anna luovuuden kummuta yllättävistäkin paikoista, ja ole sinnikäs epäonnistumisista huolimatta – hyvä neuvoja varmasti kaikille. Se, minkä ainakin itse voin allekirjoittaa, on se, että luovuutta löytyy miltä elämän alueelta tahansa, ja että eri taiteenalat ruokkivat luovuutta. Eli jos yksi harrastus tai ala alkaa tökkiä, tee välillä muuta. Tämä pätee, oli kyseessä luovaksi luokiteltu työ tai ei. Jos kirjoittaminen tökkii, tee käsitöitä, askartele, maalaa, nikkaroi, hoida puutarhaa, tervaa vene kesäkuntoon – jossain vaiheessa voit virkistyneenä palata kirjoittamisen ääreen, ehkä muutama juonellinen ongelmakin ratkaistuna.
Gilbertin kirja sopii kaikille luovuudesta sekä luovasta työstä ja elämänasenteesta kiinnostuneille oppaaksi tai keveäksi välipalaksi.
Kirjaston kirja.
Elizabeth Gilbert: Big Magic – Uskalla elää luovasti. 288 sivua. Gummerus, 2016.
Keväänkannen näkymiä
03 perjantai Maa 2017
Palokan neulojaisten villasukkia juhlavuotena syntyville sekä neuvoja junasukkiin
24 perjantai Hel 2017
Posted in Ajatuksia ja mietteitä, Handicrafts, Käsityöt, Yleinen
Avainsanat
32 silmukkaa, 7 veljestä, Finland 100 years celebrations, junasukat, neulojaiset, ohje, ompeluseura, sinivalkoisia villasukkia vastasyntyneille, Suomi 100v, villasukkakeräys juhlavuotena syntyville
Sinivalkoisia vauvansukkia juhlavuonna syntyneille – Blue and white wool socks for Finnish newborns from Palokka sewing circle – Finland 100 years celebrations
Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Tammikuun alussa ystäväni Tuija kysyi, olenko huomannut, että meneillään on villasukkakeräys juhlavuotena syntyville vauvoille (tässä linkki kampanjan sivuille). Innostuin asiasta (mikä voisi innostaa enemmän kuin söpöt sinivalkoiset sukat vastasyntyneille?) ja mietin asiaa askeleen pidemmälle. Testasin ideaa Tuijalla, ja kun se oli hänestäkin hyvä ajatus, otin yhteyttä paikalliseen kirjastoon ja kysyin, saisimmeko heiltä lainata tilaa yhteisneulomistapahtumaan eli ompeluseuran tyyppisiin neulojaisiin. Kirjasto oli heti valmis yhteistyöhön ja hoiti ison osan tiedottamisesta ja markkinoinnista. Aplodit Palokan kirjaston väelle sekä Jyväskylän kaupunginkirjaston tiedottajalle!
Ajatukseni oli, että neulojaiset ovat vapaamuotoinen tapahtuma, jonne on vapaa pääsy. Siellä voi olla koko ajan eli kolme tuntia tai sitten vain osan, ihan miten omiin aikatauluihin sopii. Mukaan voi tulla, vaikka edellinen neulomiskerta olisi ollut monta vuosikymmentä sitten, tai olisi virtuoosimainen puikkomestari. Ajattelin, että rennossa ilmapiirissä voi kysyä neuvoa kokeneemmilta ja ylipäätään vaihtaa vinkkejä ja kokemuksia. Itse osaan perusvillasukat neuloa ja lupauduin neuvomaan sen verran kuin osaan. Lupasin myös, että jos kirjastolle vain voi tuoda valmiita sukkia parin viikon ajan neulojaisten jälkeen ja he voivat niitä säilyttää, niin käyn viemässä koko satsin kerralla Jyväskylän keräyspisteeseen eli Butik Malfattoon Toivolan Vanhalle Pihalle. Ja kirjasto taas ystävällisesti lupautui tähän – hienoa!
Ennen ensimmäisiä neulojaisia 31.1. vähän jännitin, että noinkohan sinne tulee porukkaa. Ajattelin sitten, että neulotaan sillä porukalla minkä tiesin tulevan eli minä ja kaksi ystävääni. Yllätyin iloisesti, kun astelin neulomistarpeet ja muut tarvikkeet matkassa kirjastolle varttia ennen aloitusaikaa valmistelemaan tapahtumaa, sillä siellähän oli porukka jo hyvässä vauhdissa!
Heti alkuun saimme mieluisia terveisiä Keski-Suomen Keskussairaalan synnytysosastolta. Kätilö kävi kertomassa, kuinka sukat ovat tarpeellisia ja kuinka perheet ovat ilahtuneet niistä. Hän kertoi joitain vinkkejä (terän pituus voisi olla jopa 10-11cm, varren olisi hyvä olla ainakin sen 10cm, pehmeämpiä lankoja kuten Nallea voi käyttää suoraan iholla, seiskaveikkaa vaatteen päällä ja junasukan pysyvän pienissä heiluvissa jaloissa parhaiten) ja kiitti kaikkia vapaaehtoisia sanoen, että jokainen sukkapari tulee käyttöön ja niistä ollaan iloisia ja kiitollisia. Voiko vapaaehtoinen parempaa kiitosta saada?
Meitä oli koko ajan parikymmentä neulojaa. Osa tuli pidemmästä matkasta, osa keskustasta ja osa oli Palokasta. Muutaman kanssa kerrattiin, miten silmukoita tehtiin, mutta nopeasti heille muistui mieleen ja sukan varsi eteni kolmessa tunnissa pitkälle! Kävi niin kuin toivoin: tilan täytti rento rupattelu, vinkkejä ja kokemuksia vaihdettiin ahkerasti. Uskoisin tilaisuuden olleen muistakin oikein mukava ja lämminhenkinen!
Veimme Tuijan kanssa Butik Malfattoon 44 paria ihanaakin ihanampia sukkia sekä 3 suloista pipoa – suurkiitos kaikille neulojille!
Seuraavan kerran neulomme Palokan kirjastolla tiistaina 7.3.2017 ja Vaajakosken kirjastolla maanantaina 13.3.2017 klo 11-14. Tervetuloa mukaan!
Tässä on ohje junasukkiin 7 veljekselle (puikot n.3,5) ja 32 silmukalle. Yritin purkaa mielessäni itse käyttämäni tavan neuloa nämä sukat, mutta mukana voi olla vielä virheitä (yritin niitä jo korjailla ensimmäisten neulojaisten jälkeen). Esimerkiksi kantapäitä voi neuloa monin eri tavoin, tässä ohjeessa on ihan perussukan kantapää. Sitä ei tarvitse edes neuloa vahvennetulla neuloksella, vaan voi neuloa oikein eli sileää neulosta. Toinen huomio on, että jalkaterässä voi ”makkaran” neuloa vain jalkaterän päälle eli puikoille 2 ja 3, ja neuloa puikoilla 1 ja 4 koko ajan oikein. Tässä ohjeessa ”makkara” ulottuu koko jalkaterän ympäri, kun ajattelin, että jalan kasvaessa näin tulisi enemmän joustovaraa sukkaan, mutta mene ja tiedä. Tässäkään asiassa ei varmasti ole yhtä ainutta oikeaa vastausta ja tapaa 🙂 Jos ohjeessa on vielä virheitä, ilmoittakaa ihmeessä!
Junasukat
(tarinan olen kopioinut netistä, se esiintyy mm. useissa blogeissa)
Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk:n ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1939. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettajan kävi sääli pientä vauvaa ilman sukkia. Niinpä opettaja purki valkoista käsin neulottua villatakkiaan ja neuloi pienokaiselle sukat radan korjaustöiden aikana.
32 silmukkaa, lanka 7 veljestä, puikot 3 – 3,5 – 4 käsialan mukaan
Varsi:
- Luo 8 silmukkaa puikolle => 32 silmukkaa.
- Neulo 10 kerrosta 2oikein, 2 nurin => joustinneuletta
- Neulo 3 kerrosta nurin, 3 kerrosta oikein, 3 kerrosta nurin
- Neulo 10 kerrosta joustinneuletta
- Neulo 3 krs nurin, 3 krs oikein, 3 krs nurin
- Neulo 10 kerrosta joustinneuletta.
- Neulo seuraavat 8 silmukkaa (eli 1. puikon silmukat) edelliselle puikolle (eli 4. puikolle) => Tällä puikolla on nyt 16 silmukkaa, kahdella toisella 8 kummallakin
Kantalappu vahvistetulla neuleella:
- Käännä työ ympäri (kaksi muuta puikkoa jäävät lepäämään). Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta. Neulo loput 15 silmukkaa nurin. Käännä työ ympäri.
- Nosta ensimmäinen silmukka. Neulo seuraava silmukka oikein. Nosta silmukka. Neulo seuraava silmukka oikein. Jatka tätä koko rivi. Käännä työ ympäri.
- Nosta ensimmäinen silmukka, neulo loput nurin. Käännä työ ympäri.
- Jatka näin, kunnes kantalapussa on yhteensä 10-11 kerrosta, kunhan viimeinen kerros on tehty nurjalla. Pääasia on, että pääset aloittamaan kavennukset oikealta puolelta.
Kantalapun kavennukset:
- Neulo kantalapussa oikean puolen kerrosta, kunnes jäljellä on vasemmalla puikolla 5 s. Tee ylivetokavennus (= nosta 1 s oikein neulomatta, neulo 1 s oikein ja vedä nostettu s neulotun yli) ja käännä työ ympäri. Nosta 1. s neulomatta, neulo 5 s nurin ja neulo 2 seuraavaa s:aa nurin yhteen, käännä työ. Nosta 1. s neulomatta, neulo kunnes on jäljellä 4 s, tee ylivetokavennus. Käännä työ. Nosta 1 silmukka, neulo 5 s nurin ja 2 seuraavaa nurin yhteen. Käännä työ. Jatka näin kunnes sivusilmukat on kavennettu pois => 6 silmukkaa jäljellä.
Kantapään kiilakavennukset:
- Jaa kantalapun silmukat kahdelle puikolle. Vasemmanpuoleinen on nyt 1. puikko ja oikeanpuoleinen 4. puikko.
- Poimi kantalapun vasemmanpuoleisesta sivusta reunimmaiset, nostetut isot silmukat 1. puikolle. Poimi vielä 1 ylimääräinen silmukka ennen 2. puikkoa.
- Poimi kantalapun oikeanpuoleisesta sivusta 4. puikolle reunimmaisena olevat, nostetut isot silmukat, ja yksi ylimääräinen silmukka 3. puikon vierestä.
- Neulo oikein 1 krs ja aloita kiilakavennukset: Neulo 1. puikon lopussa kaksi viimeistä silmukkaa yhteen ja tee 4. puikon alussa ylivetokavennus (= nosta 1 s oikein neulomatta, neulo 1 s oikein ja vedä nostettu s neulotun yli) joka toinen kerros, kunnes joka puikolla on taas 8 silmukkaa.
Jatka terän neulomista:
- Neulo oikein yksi kerros.
- Neulo 3 krs nurin, 3 oikein ja 3 nurin.
- Neulo oikein vielä 5-6 kerrosta tai kunnes koko teräosan pituus on 8-9 cm.
Sädekavennus:
- Neulo 2 silmukkaa oikein, neulo 2 seuraavaa silmukkaa oikein yhteen, neulo 2 silmukkaa oikein, neulo puikon viimeiset 2 silmukkaa oikein yhteen => 6 silmukkaa. Toista sama joka puikolla => silmukoita on nyt yhteensä 24 silmukkaa.
- Neulo 2 kerrosta oikein.
- Neulo 1 silmukka oikein, neulo 2 silmukkaa oikein yhteen, neulo 1 silmukka oikein, neulo 2 viimeistä silmukkaa oikein yhteen => 4 silmukkaa puikolla. Toista sama joka puikolla => yhteensä 16 silmukkaa.
- Neulo 1 kerros oikein.
- Neulo joka puikolla 2 ensimmäistä silmukkaa oikein yhteen, samoin kaksi viimeistä => 2 silmukkaa puikolla. Toista joka puikon kohdalla => 8 silmukkaa.
- Päättele ja viimeistele.
Kevätpirskahduksia tammikuuhun – Spring colours in mid-January
25 keskiviikko Tam 2017
Posted in Ajatuksia ja mietteitä, Thoughts in English, Yleinen
Valon lisääntyessä alkaa tehdä mieli kevätkukkia ja -värejä. Kevääseen on vielä pitkä matka ja talviriemuja ja puuhaa on vielä onneksi jäljellä, mutta pienet väripirskahdukset ovat tervetulleita! Tänään toteutui pari päivää suunnittelemani retki kukkakauppaan. Oli ihan vaikea valita kaikista ihanuuksista!
In January days seem longer. Sun rises earlier and sets later. The change is remarkable here in Central Finland. Before Christmas it was already dark at 3pm, now there´s day light at 4pm. With the growing amount of day light I need spring colours in my home – happens ever year! Today I made an excursion to the florist´s and it was quite difficult to choose from all those beautiful flowers!
Kirjoittajan äänenhuolto
08 sunnuntai Tam 2017
Posted in Ajatuksia ja mietteitä, Yleinen
Avainsanat
Keskustelimme viime syksynä ystäväni kanssa muusikoista ja kirjoittajista. Hän kertoi huomanneensa, että muusikot ovat usein valoisampia ja positiivisempia. Tuumiskeltuani asiaa hetken totesin hänen varmasti olevan oikeassa, joskin oma otantani on hyvin suppea, sillä en tunne juurikaan muusikoita. Kirjoittajia, sekä ammattilaisia että harrastajia, olen taas kohdannut näiden yli kahdenkymmenen vuoden aikana paljon. Aika monesti esimerkiksi kirjoittajakursseilla ilmapiiri on painava. Keskitytään enemmän virheisiin. Kirjoittajilla saattaa olla myös kovat paineet, itse luodut sellaiset: pitäisi heti osata kirjoittaa maailmankirjallisuuden klassikko. Sellaiset odotukset saavat kenen tahansa runosuonen tukkoon! Ehkä myös suomalainen mentaliteetti vaikuttaa: älä nyt vain kuvittele, että sinulta joskus jotain julkaistaisiin, kynnys on huikean korkea, ja jos sattuisitkin olemaan onnekas, niin ei sitä kirjaa kukaan koskaan lue.
Luova ihminen, erityisesti kirjoittaja, joutuu joka kerran altistamaan itsensä arvostelulle, kun antaa muiden lukea tekstejään. Pelkästään sen kynnyksen ylitys voi olla vuosien ponnistelujen tulos. Silloin kouluttajalta vaaditaan erityistä taitoa kannustaa kirjoittajaa, vaikka huomaisikin, että tietä on vielä pitkälti. Voi olla, että kirjoittaja siitä huolimatta sulkeutuu kuin simpukka ja uskaltautuu vasta vuosien päästä uudelleen kurssille.
Kursseilla, ja palautteelle antautumisella, nahka kyllä parkkiintuu, se on totta. Mitä enemmän kirjoittaa, sitä selvemmäksi tulee, että ammattilaisen näkemys kohdentuu tekstiin, ei kirjoittajaan. Siinä ei (pitäisi ainakaan olla) ole mitään henkilökohtaista, ja siihen tulisi mielestäni pyrkiä. Kirjoittajan taas tulisi pyrkiä eteenpäin, vaikka nykyisenlainen muiden negatiivinen kannustus/realismi edesauttaakin ristiriitaisella tavalla.
En tunne muusikon työtä, mutta kuinka kaukana on vertaus sitä, että säveltäjä kerta toisensa jälkeen toisi keskeneräisen hengentuotteensa arvioitavaksi ja se pistetään palasiksi: tuo kelpaa, tuo ei, ei tällä ole mitään mahdollisuuksia, kun ei ole kellään muullakaan? Kuinkahan valoisiksi he silloin kokevat itsensä?
Realismi on hyvästä, en minä sitä sano. On hyvä, että rehellisesti kerrotaan, mitä kaikkea pitää vielä tehdä. Teksti pitää pyöräyttää ehkä vielä useitakin kertoja läpi. Tai laulu ei vain ole vielä valmis, siitä puuttuu se jokin. Tässä myllyssä kirjoittajan tai muun luovan työn tekijän ego saa kyytiä. Hyvä niin. Se on usein terveellistä. Tarpeellista ja pakollista, jos aikoo eteenpäin. Töitä on pakko tehdä.
Se äänenhuolto? Miettiessäni muusikon työtä mieleen nousi useita naistenlehtien haastatteluita. Niissä monet laulajat vuosien varrelta ovat kertoneet, kuinka pitävät huolta instrumentistaan eli äänestään. Flunssaa torjutaa keinolla millä hyvänsä, kaulahuivi suojaa kesäviimassakin eikä kesällä syödä jäätelöä.
Kirjoittajallakin on työkalu, oma ääni. Se instrumentti hioutuu esiin harjoittelemalla, kovalla työllä ja arvostelulle altistumisella. Jokaisella on kirjoittajalla on oma ääni. Sitä tulisi huoltaa. Miten sen tekisi, suojaisi omaa ääntään viimalta?
Jokainen löytää siihen itselleen sopivat tapansa. Kirjoittajilla ei ole apunaan yleislääketiedettä, joka kertoisi, kuinka äänihuulet suojataan. Joillekin sopii uudet elämykset ja inspiraatiot, jotka suodattuvat omalle äänialalle sopiviksi tarinoiksi. Joku vetäytyy luontoon ja kuuntelee siellä äänensä sävyjä, kun muun maailman meteli ei peitä nyansseja.
Sen osaan sanoa, että minun on täytynyt raivata elämässäni tilaa luovuudelle. Raivausta täytyy tehdä koko ajan, sillä tyhjä tila tuppaa täyttymään. Luonnon laki. Jos en raivaa, kalenteri täyttyy nopeasti.
Kun on aikaa, on myös äänellä tilaa tulla kuuluviin. Silloin voi kuulostella, miltä se oma ääni kuulostaa, missä se resonoi, toimiiko tällä kertaa molli vai duuri.
Kun tulkitsee itseään ja ääni soi kauniisti, tulee myös varmuus. Sen myötä myös valoisuus lisääntyy.
Antoisaa äänenhuoltoa kaikille!
Aikomuksia vuodelle 2017 – New Year´s Intentions
06 perjantai Tam 2017
Posted in Ajatuksia ja mietteitä, Thoughts in English, Yleinen
Avainsanat
2017, aikomus, ice lantern, intentions, jäälyhty, New Year´s resolutions, positive feedback, uudenvuodenlupaus
-20 astetta, 15 jäähalkoa, 2 kynttilää ja 1 apuri. Niillä luvuilla saimme aikaiseksi tämän vuoden jäälyhdyn! -20 celsius, 15 ice logs, 2 candles and 1 little helper. Of these numbers this year´s ice lantern is made of!
En ole pitkään aikaan harrastanut uudenvuodenlupauksia. En tee niitä nytkään. Sen sijaan alkaneelle vuodelle minulla on aikomuksia – niitä on toivottavasti helpompi toteuttaa! Aikomuksenani on kirjoittaa enemmän, raivata lisää tilaa kaikenlaiselle luovuudelle ja kehua ihmisiä enemmän. Aion myös pikkuhiljaa kääntää tämän blogin tekstejä englanniksi. Olisi myös mukavaa saada kuntoilukärpänen haaviin!
Onneksi nämä kaikki ovat hyviä aikomuksia, eivät lupauksia. Monesti lupausten täyttämisen eteen tulee esteitä, kuten vaikkapa se Elämä. Silloin lupausten rikkominen, vaikka kuinka hyvästä syystä, tuntuu ylimääräiseltä taakalta. Siksipä yritän edetä pienin askelin! (Paitsi kehumisessa. Joka päivä voi antaa jollekin positiivista palautetta. Se on tärkeää.)
Hyvää alkanutta vuotta!
***
I haven´t made New Year´s resolutions in years. I´m not making them now, either. Instead I have New Year´s intentions – they´re easier to fulfill, fingers crossed! I intend to write more, make more room for all kind of creativity and give people more positive feedback. Also, I intend to translate my blog´s texts into English. Furthermore, I´d love to get inspired about excercising again!
Luckily these are intentions, not promises. Often there are obstacles in the way of fulfilling promises, for example the so called Life. Breaking those promises, for however good the reasons, feels like an extra burden. That´s why I´m taking baby steps! (Except in giving positive feedback. Everyday you can give someone positive feedback. It´s essential.)
Let´s have a successful and a good Year 2017!
Bruce Springsteen: Born to Run
17 lauantai Jou 2016
Posted in Ajatuksia ja mietteitä, Kirja-arviot, Yleinen
Avainsanat
Born to Run, Bruce Springsteen, Ilkka Rekiaro, kirja-arvio, omaelämäkerta
Pomo nuorena miehenä.
Sinnikäs. Tinkimätön. Kova työmies. Pomo. Nuo sanat nousevat mieleen lukiessa Pomon omaelämäkertaa. New Jerseyn tehdaskaupunkien vaatimattomista oloista ponnistellut Bruce Springsteen on tehnyt ammattimaisesti musiikkia yli 40 vuotta, ja suurimman osan The E Street Bandin kanssa. Omaelämäkerrassaan hän valottaa lukijalle lähtökohtiaan ja matkaansa kohti maailmanmainetta.
Matka kohti Born in the USA-albumin menestystä oli pitkä, kivulias ja vaivalloinen. Sen, minkä Bruce sai aikaan, tuli raadannalla. Toki nuoren miehen elämään kuului myös surffauskesiä, cruisailua ja tyttöjä, mutta kokiessaan olevansa ”omituinen valkoinen ruipelo”, kuten hän itseään kirjassaan kutsuu, hän oli myös ulkopuolinen, eli normiodotusten ulkopuolella eikä tuntenut sopivansa konservatiivisen ympäristönsä asettamiin raameihin.
Springsteen kirjoittaa hyvin rehellisesti itsestään ja kamppailuistaan myös mielenterveysongelmien kanssa. Vaikea isäsuhde varjosti hänen elämäänsä pitkään, mutta kirjan loppua kohden mentäessä valo lisääntyy. Nuoruuden nälkä ja raivo on muuntunut tasaisemmaksi kyydiksi bandana päässä harrikan selässä, edelleen Jerseyn rantateillä.
Eniten kirjasta saa irti sellainen, joka on kuunnellut kaikki albumit läpi ja haluaa tietää, mitä sanoitusten ja musiikin takana piilee. Minulle kolahti 10-11-vuotiaana Born in the USA-levy, joskin myöhemmin ”löysin” yksittäinen laulun The River. Tuntui, että tavoitin sen melankolian ja tarinan valinnoista ja vääjäämättömyydestä. Kun Bruce esitti parikymmentä vuotta myöhemmin saman laulun akustisena, ikään kuin laulaen itsessään elävälle nuorelle miehelle elämänkokemuksen siivin, ymmärtäen, armahtaen, rakkaudella, minäkin sulin täysin. Jokin resonoi minussa.
En ole oikein saanut kiinni hänen myöhemmistä levyistään, mutta ei se mitään. Nyt tuntuu siltä, että voisin kuunnella nuoruusvuosien levyt uudestaan, ehkä myöhemmätkin. Bruce on käynyt konsertoimassa Suomessa useaan otteeseen ja olen saanut yhdellä keikalla olla lähellä lavaa. Mieleeni on jäänyt se rentous, välittäminen ja ilo musiikista, bändistä ja yleisöstä, josta hän puhuu kirjassaankin usein. Jos hän vielä tulee Suomeen konsertoimaan, menen ehdottomasti kokemaan sen elämyksen.
Jokin aika sitten Areenassa oli vielä nähtävillä dokumentti hänestä. Jos se vielä sieltä löytyy, suosittelen katsomaan. Hän ilmaisee itseään elävästi ja ilmeikkäästi, aivan kuin tässä kirjassaankin. Väkeviä sanoa väkevältä mieheltä.
Kirja on kirjaston kirja. Kiitokset myös Ilkka Rekiarolle erinomaisesta suomennoksesta!
Bruce Springsteen: Born to run. Omaelänäkerta. Suomentaja Ilkka rekiaro. 543 s. Otava, 2016.
Gluteeniton piparkakkutalo onnistui!
17 lauantai Jou 2016
Posted in Ajatuksia ja mietteitä, Reseptit, Yleinen
Avainsanat
Gluteeniton, gluteeniton piparkakkutalo, laktoositon, muumipiparkakkutalo, pikeeri, piparkakkutalo
Kovan työn takana ollut gluteeniton muumipiparkakkutalo viimeinkin onnistui!
Viime vuonna yritin ensimmäistä kertaa gluteenitonta piparkakkutaloa muumitalomuoteilla. Sen seinät eivät jaksaneet pysyä pystyssä, sillä ne eivät olleet ehtineet kuivua ja kovettua tarpeeksi. Ehkä ne eivät sittenkään olisi pysyneet pystyssä? Nimesimme ”talon” maahistentaloksi ja hyvältä se maistui.
Myös tänä vuonna tein taikinan itse Gluteenitonta leivontaa -sivuston ohjeella. Mausteseoksen ostin valmiina. Ensimmäisen päivän homma oli tehdä taikina tuplamääränä ja laittaa se yöksi jääkaappiin. Seuraavana päivänä hiki hatussa yritin saada tarvittavan määrän onnistuneita talon osia aikaan, ja onnistuinkin. Vain muutama pala paloi niin, että ne oli parempi heittää pois.
Facebookissa törmäsin onnistuneen gluteenittoman piparkakkutalon kuvaan. Oliko joku oikeasti onnistunut siinä? Kiinnostuneena liityin keskusteluun ja kuulin, että seinät oli ”maalattu” pikeerillä. Samantein päätin sementoida itsekin seinät. Ohje on J:ltä Gluteenittomat reseptit -ryhmästä.
Pikeeri (G, L)
1 kananmunan valkuainen
3 dl tomusokeria (talon osien kiinnitysmassaan laita enemmän tomusokeria)
muutama tippa sitruunamehua tai etikkaa (pikeeri kovettuu nopeamin)
Kolmantena päivänä ”koristelimme” perheen pienimmäisen kanssa talon osat. Annoimme osien kuivua pari päivää ja sitten aloin koota taloa. Käytin pyöreätä hillopurkkia tukemaan seiniä sisältäpäin ja tuin niitä oikeaan muotoon langan avulla. Pikeeri alkoi kuivua nopeasti, joten silloin poistin tukilangat ja hillopurkin. Katon kokosin erikseen ja liimasin hetken päästä sen paikoilleen pikeerillä.
Sitten juhlahumu tarttui minuunkin…
Juhlavalaistuksessa.
Joku valmistautuu juhliin…
Ensimmäiset vieraat saapuvat!
Paparazzin laajakuvaotos.
Kuokkavieras bongattu!
Juhlat olivat ilmeisen riemukkaat ja vauhdikkaat, sillä lasien kilinää, laulua ja naurun remahduksia kuului vielä pikkutunneille saakka. Aamulla keittiöön palatessamme meitä kohtasi usein pikkujouluja seuraava näky (etenkin, jos on maistellut liikaa muumimamman boolia):
(Tästä sommitelmasta on kyllä kiittäminen perheen pienimmäistä, jolle aikaisemmat otokset taisivat olla liian sovinnaisia!)
Rautulainen keittiö osa 1 eli uunhuttu (G, L)
02 perjantai syys 2016
Posted in Ajatuksia ja mietteitä, Reseptit, Yleinen
Avainsanat
Apposkaalista mantsikkamöllöön, Irja Seppänen-Pora, Karjala, Karjalan kannas, Rautu, rautulainen, ruokakulttuuri, uunhuttu
Kansanruokaa Karjalan kannakselta: uunhuttu. Vain perunaa, suolaa ja lihaa. Yksinkertaisia makuja, mutta hyvää.
Kesällä etsin divareista karjalaisesta ruokakulttuurista kertovia kirjoja ja tein löydön: Apposkaalista mantsikkamöllöön. Karjalan kannaksen kansanruoka -kirjan, jonka Irja Seppänen-Pora kirjoitti vuonna 1962.
Irja Seppänen-Pora teki mittavan työn haastatellessaan luovutetun Karjalan kannaksen emäntiä ja koostaessaan kaikesta tiedosta kirjan.
”Kirjoittajan vaatimattomana toivomuksena on, että Karjalan kannaksen kansanruoka säilyttäisi menetetyn kotimaakuntamme vanhaa, arvokasta ruokakulttuuria jälkipolvien emännille muutenkin kuin pelkkinä kirjaan vietyinä ohjeina” (s. 10). Näin Seppänen-Pora toivoo, ja omalta osaltani ajattelin tuoda (rautulaisia) reseptejä nykypäivään blogin kautta. Kokeilen osaa ohjeista omassa keittiössäni.
Uunhuttu, potattipata, potattihillo koostuu perunasta, suolasta ja joko tuoreesta tai suolatusta sianlihasta. Keitetyt perunat ”hillotaan” eli muussataan ja maustetaan suolalla. Pilkottu sianliha ruskistetaan ja sekoitetaan muussiin. Lopuksi huttu kaadetaan saviruukkuun, jota paistetaan leipäuunissa jälkilämmössä, kunnes pinta on ruskistunut. Näin neuvoo ohje sivulla 227. Tässä alla on mitat ja määrät, joiden mukaan tein nykykeittiössäni (ilman leipäuunia):
Rautulainen uunhuttu (G, L)
2 kg perunaa
500-600g sian kylkisiivuja
suolaa
Paisto 15-20 minuuttia 200 asteessa
Ruoka on maultaan yksinkertaista, mutta minä pidin siitä. Perheen A-luokan lihansyöjä kaipasi enemmän mausteita ja antoi muutosehdotuksia, joita toki voi tehdäkin toisella kertaa. Tällä kertaa halusin tehdä ohjeen mukaisilla aineksilla. Samalla ajattelin kannakselaisia suurtalouksien emäntiä, jotka tekivät todennäköisesti hyvin saman makuista ruokaa elotuvissaan.
Mitähän reseptiä seuraavaksi kokeilisin?
