• Etusivu
  • Reseptit
  • Kirja-arviot
  • Käsityöt
  • Tietoja

hyvähuomen

~ kirjallisuutta ja käsitöitä

hyvähuomen

Category Archives: Käsityöt

Pirkko Kuusela: Himmelikirja

02 keskiviikko Tam 2019

Posted by hyvahuomen in Käsityöt, Kirja-arviot, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

himmeli, Himmelikirja, Kiia, kirja-arvio, Moreeni, Pirkko Kuusela

dav

Olen ollut kiinnostunut himmeleistä jo jonkun aikaa. Taisi olla joskus viime talvena, kun innostuin asiasta, mutta kansalaisopiston kurssi oli mennyt aikaa sitten. Pääsin myös ihastelemaan ystävän olkitöitä ja mietin, että kyllä minäkin vielä. Ja niin sitten viime syksynä minäkin. Ilmoittauduin kurssille, jossa minulle vasta kunnolla avautui himmelien mahdollisuudet: perinteiset ja modernit mallit sekä materiaalit variointimahdollisuuksineen. Kun olin asian äärellä ensimmäistä kertaa, aloitin yksinkertaisesta mallista, jonka löysin Pirkko Kuuselan Himmelikirjasta. Mallin nimi on Kiia. Se on yksinkertainen ja kaunis. Mallin valintaa puolsi eräs Kuuselan kirjan parhaista valteista eli mittojen ilmoittaminen: valmis himmeli on noin 46 cm korkea. Ihastuin kovasti muihinkin malleihin, mutta oli oltava järkevä. Meidän pienessä olohuoneessamme yli kolmemetrinen himmeli ei pääsisi oikeuksiinsa. Lisäksi vähän jännitin olkea materiaalina ja päädyin tekemään askartelupilleistä (halkaisija 3 mm).

dav

Vaikka Kiia ei ole kooltaan iso himmeli, jouduin silti pätkimään melkoisen kasan pillejä. Kirjassaan Kuusela antaa mielestäni hyvät ja selkeät ohjeet korsien ja olkien keräämiseen ja käsittelyyn. Oljet pitää karsia lehdistä, niitä pitää liottaa ennen leikkaamista jottei olki halkea, ja taas kuivattaa ennen kokoamista. Kokeilin myös aidon oljen käsittelyä ja se on ihana materiaali. Tein siitä yhden pienen himmelin, mutta toisen kirjan ohjeilla.

Kuusela kertoo myös tarvikkeista: langasta, neulasta, saksista, mitasta ja liimasta. Itse en tarvinnut liimaa, kun ei ollut korjattavaa, mutta muovipillit ovatkin helppo materiaali. Seuraava vaihe on perusneliön kokoaminen, Kiia kun koostuu erikokoisista perusneliöistä. Kuusela esittelee kaksi yleisesti käytettyä tapaa. Täytyy myöntää, että pelkästään kirjan ohjeita katsomalla en tajunnut, kuinka neliö tehdään, mutta kun kurssilla se näytettiin, hoksasin heti. Video toimii varmasti yhtä hyvin kuin ”vierihoito”, joten jos yhdistää kirjan ja jonkun videon, hoksaa tekniikan.

dav

Ylläolevassa on valmiita perusneliöitä. Hieman minua huvitti monissa Himmelikirjan ohjeissa toistuva ohjeistus: ”Kokoa himmeli valmiiksi kuvan osoittamalla tavalla.” Ai niin kuin miten? Voi olla, että minulta vain puuttuu kokemusta askartelusta, sillä ilman käytännön neuvoja ensimmäisen himmelini kokoaminen ei onnistunut ihan tuosta vain. Mutta kun himmelissä on kyse hoksaamisesta ja avaruudellisesta hahmottamisesta, niin kun on kerran hoksannut, miten himmeli kootaan, niin kyllä se siitä sujuu.

Tässä alla on valmis Kiia-himmeli valkoisista askartelupilleistä. Mallikuvan olkihimmeliin oli ripustettu muutama tekokristalli, joka kyllä näytti oikein kauniilta. Mietin kristalleja aikani, mutta sitten muistin säilyttämäni punaiset puuhelmet, jotka ovat peräisin lapsena pitämästäni helminauhasta. Nauha meni joskus rikki, mutta onneksi säilytin helmet. Nyt ne pääsivät uuteen käyttöön.

dav

Pirkko Kuuselan Himmelikirjassa on yli 120 kaunista ohjetta erikokoisiin ja -mallisiin himmeleihin. Himmeli voi olla nauhamainen ja yli kolme metriä korkea, tai se voi olla pikkiriikkinen korvakoru. Kumpiakin näin toteutettavan kurssilla, molemmat todella kauniita. Kuuselan kirjassa on kauniit mallikuvat, joissa himmeli pääsee luonnonvalossa oikeuksiinsa, oli se sitten perinteinen malli, amppeli, kranssi, tähti tai koru. Ohjeet olivat sinällään selkeät, hahmotusvaikeudet olivat varmasti vain tässä päässä ja aloittelijan heikkoutta. Nyt, kun tekniikka on tuttu, osaan myös katsoa mallikuvia siitä näkökulmasta, että kuinkahan tuonkin osaisin toteuttaa.  Ja kuten sanoin, plussaa siitä, että valmiiden himmelien koot on ilmoitettu!

Kirja on kirjastosta lainassa.

Pirkko Kuusela: Himmelikirja. 128 sivua. Moreeni, 2014.

 

 

Kehruukurssilla

22 sunnuntai Hei 2018

Posted by hyvahuomen in Käsityöt, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

kehrääminen, kuitu, rukki, Rukki&Rautapata, Sanski, värttinä, vokki

kehruu1

Minua oli pitkään kiinnostanut opetella kehräämään lankaa. Miten erilaisista kuiduista oikein saadaan karstaamalla ja kehräämällä valmista lankaa? Toukokuussa tuli tilaisuus kartuttaa tietojani ja ajoin Etelä-Savoon viikonlopun  mittaiselle kehruukurssille. Sain lainaksi rukin, jolla opettelin kehräämisen alkeita. Opettajanamme toimi rautainen ammattilainen, Rukki&Rautapadan Sanski.

kehruu2

kehruu3

Opin, että kuituja on valtavasti, ja että ne ovat erilaisia. Eri lammasroduilla on erilaiset ”villat” eli kuidut. Eri eläinten kuituja voi kehrätä langoiksi, vaikkapa koirien karvoja. Kasvikuituja, kuten pellavaa ja nokkosta, voi kehrätä. Senkin opin, kuinka valtava työ on ennen kuin kuitu on valmista käsiteltäväksi ja työstettäväksi neulottavaksi langaksi asti. Kun kuidut on karstattu, niitä aletaan kehrätä rukilla tai värttinällä. Tiesittekö, että rukkia sanotaan joillain alueilla myös vokiksi?

Kehrääminen itsessään ei ollut minusta kovin helppoa. Sain käyttää Hänen Armonsa -nimistä rukkia, joka on kuulemma  temperamenttinen ja oikukaskin. Tulin kuitenkin hänen kanssaan ihan hyvin toimeen. Kehruuni hidas eteneminen oli siis ennemminkin käyttäjästä kiinni…

kehruu4

Sain sentään jotain aikaiseksikin, vaikka tuntui, että väkersin hiki otsalla sitäkin vähäistä määrää. Alla olevassa kuvassa on mukana kaikkien kurssilaisten aikaansaannoksia ennen kertaamista eli lankojen yhteenliittämistä.

kehruu5

Ja alla olevassa kuvassa on ihan omilla kätösillä kehräämäni lankavyyhti, tadaa!

Esitys1

Viimeisessä kuvassa vyyhteni taitaa olla toiseksi alimmaisena. Vaikka kehräämisestä ei taida koskaan tulla lempipuuhaani, taito on nyt (teoriassa) hyppysissä. Jatkossa keskityn lopputuotteen työstämiseen eli valmiin ostolangan virkkaamiseen ja neulomiseen 🙂

Ps. Jos kehrääminen kiinnostaa, suosittelen lämpimästi Sanskin kursseja. Kuulema hän pitää ensi syksynä ainakin Etelä-Savossa (kansalaisopiston) kursseja.

kehruu7

Karjalaisten lapasten lauantai

11 sunnuntai Hel 2018

Posted by hyvahuomen in Ajatuksia ja mietteitä, Käsityöt, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Anna Rauhala, Karjala-talo, Karjalaisten lapasten lauantai, ketjuvirkkaus, kierrereuna, koristereunus, neulomisen historiaa, Pia Ketola, Sukupolvien silmukat, Tea Itkonen

Näiden eväiden kanssa lähdin 06.20 lauantaiaamuna köröttelemään junalla kohti Helsinkiä ja Karjala-taloa. Ihana Sukupolvien silmukat-kirja ja omat Raudun lapaseni.

Eilen oli mielenkiintoinen päivä, kun luvassa oli Karjalaisten lapasten lauantai Karjala-talolla Helsingissä. Meitä oli parisenkymmentä naista kokoontunut kuuntelemaan alustuksia sekä oppimaan neulomis- ja virkkaustekniikoita. Minua kiinnosti ketjuvirkkaustekniikka, jolla on tehty Sukupolvien silmukat-kirjassa esiintyviä kintaita. Ajattelin, että kun joku projekti on aina hyvä olla työn alla, niin virkkaan itselleni joko Jaakkiman tai Kurkijoen kintaat, kun sukujuuria on sielläkin päin.

Väitöskirjaa Helsingin yliopistoon laativa Anna Rauhala kertoi kurssin aluksi neulomisen historiasta meillä ja muualla. Hän kertoi, että Arabian niemimaalta on löydetty neulefragmentteja, jotka ovat peräisin ajalta noin 200 vuotta eaa. Kirjoneuleet oli tehty puuvilla- ja silkkilangoista. Eurooppaan neulontataito siirtyi arabivalloittajien ja kauppiaiden myötä. Pariisiin perustettiin miesvaltaisia neulontakiltoja 1200-luvulla. Ylellisyystuotteiden, kuten neulottujen mattojen ammattimainen työ, oli miesten heiniä. 1300-luvulta on peräisin maalauksia neulovista madonnista. 1700-luvulta on tietoa Skotlannista, jossa sekä miehet että naiset neuloivat sukkia myyntiin. Taidon arvostus kuitenkin romahti teollistumisen myötä, kun neulominen alkoi liittyä kodin tarpeisiin.

Varsinais-Suomesta vietiin suuria määriä sukkia myyntiin Tukholmaan jo 1600-luvulla. Viron vanhin neulelöytö on ajoitettu jo 1200-luvulle. Suomessa neulomista pidettiin itsestään selvänä naisten työnä, joka opittiin kodeissa vanhemmilta sukupolvilta. Kansakoulun myötä neulomista alettiin pitää myös tärkeänä kansalaistaitona. Suomalaisia vanhoja neuletöitä on kuitenkin säästynyt arkistojen kätköön vain harvakseltaan. Neuleet käytettiin niin loppuun, että kun parsiminenkaan ei enää niitä pelastanut, langat karstattiin uudelleen käyttöön.

Sota-ajalla neulomistaito muuttui entistä tarkoituksenmukaisemmaksi. Kodeista lähetetyt neuleet olivat todella tärkeässä osassa talvisodassa, jossa sotivat sotilaat olivat huonosti varustettuja. Rintamalle lähetettiin mm. kypärämyssyjä ja liipaisinlapasia. Kotirintamalla neulottiin tuntemattomille sotilaille tupien ja seuraintalojen ompeluilloissa jopa siinä määrin, että neulojille annettiin naistenlehdessä opastusta ergonomisempiin työasentoihin.

Nykyään neulominen on Anna Rauhalan mukaan ehkä eniten henkisen hyvinvoinnin taito. Neulominen on nykyäänkin yhteisöllistä, on neulepiirejä, lankakauppojen neulontailtoja, kotimaisia tapahtumia sekä kansainvälisiä neulepäiviä, kuten World Wide Knit in Public, jolloin neulominen ja käsityöt viedään sisätiloista ulkotiloihin ja julkisiksi.

Pia Ketolan (hän on yksi Sukupolvien silmukat-kirjan tekijöistä) neulomia karjalaisiin malleihin perustuvia lapasia.

Pia Ketola kertoi Sukupolvien silmukat-kirjan syntyprosessista ja valtavasta työmäärästä, jonka kirjoittajat tekivät etsiessään museoiden kätköistä sinne lahjoitettuja lapasia ja tehdessään niistä kaaviot ja ohjeet. He myös koeneuloivat kaikki mallit.

Antrealaiset juhlasormikkaat. Tupsut sormenpäissä ovat varmasti taanneet sen, ettei juhlapäivänä ole töihin tartuttu!

Tällaisissa ohuesta langasta neulotuista sormikkaissa voi olla jopa 160 silmukkaa! Kuvassa on Kurkijoelta taltioitujen sormikkaiden mukaan neulotut käsineet.

Pia Ketola opasti ketjuvirkkausta. Siinä virkataan lapanen piilosilmukoilla joko silmukan etu- tai takareunasta, jolloin kuvioihin saa elävyyttä.

Anna Rauhala opasti erilaisten koristereunusten teossa. Yllä olevassa kuvassa on Eestissä usein käytetty pitsijoustinneule, alla on kierrereunaa ja kahden värin aloitusta.

Lopuksi Tea Itkonen kertoi karjalaisten lapasten neulomisharrastuksestaan ja esitteli useita neulomiaan lapaspareja.

Oli mielenkiintoinen ja antoisa päivä, josta kotiin lähti muutama uusi tekniikkakin!

Täältä löytyy tekemäni kirja-arvio Sukupolvien silmukat-kirjasta.

Jouluaskarteluja

03 sunnuntai Jou 2017

Posted by hyvahuomen in Ajatuksia ja mietteitä, Käsityöt

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

jouluaskartelu, joulukortti, tonttu

Olemme parina vuonna askarrelleet joulukortteja pienimmäisen kummitädin perheen kanssa. Hulinaksihan se lopulta menee ja mitä mielikuvituksellisimpia tonttuja ilmiintyy askartelutarpeiden seasta. Viime vuonna pienimmäinen loihti kivikautisen tontun, jolla oli varsin muheva parta, ja tänä vuonna vuoron sai dinosaurusajan tonttu. Aikuiset saivat aikaiseksi tonttuihin verrattuna melko perinteisiä (eli tylsiä) joulukortteja, mutta väliäkös tuolla, kun joulun juhlaa kohden astellaan? Eiköhän jouluun mahdu sekä villit että perinteiset ideat!

Ne perinteisemmät askartelutuotokset…

… ja tonttu suoraan dinosaurusajalta!

Hyvinvointia käsitöistä

30 torstai Mar 2017

Posted by hyvahuomen in Ajatuksia ja mietteitä, Käsityöt, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

hyvinvointi, käsityöt, mielipidekirjoitus, Talentia

Tämän vuoden puolella olen saanut olla mukana erilaisissa käsityöporukoissa. Olen järjestänyt yhteisneulomistapahtumia Suomi100-juhlavuoden merkeissä (neuloimme vastasyntyneille villasukkia), ollut mukana neuleilloissa Neuloosissa virkkaamassa mm. Mandala Madnessia ja käynyt ompelemassa kaupunginkirjaston käsityöneuvonnassa. Olen tavannut lanka-, väri- ja ohjeintoilijoita, aloittelijoita ja konkareita, käynyt neulefestareilla Toivolan Vanhalla Pihalla ja hypistellyt lankoja ja kankaita milloin missäkin. Näissä tapaamisissa ja kohtaamisissa on ollut aina hyvä henki. Käsitöiden tekeminen on sosiaalista ja etenkin yhteisneulojaisille olisi paljon tilausta.

Kirjoitin asiasta sosiaalialan ammattilaisten Talentia-lehteen mielipidekirjoituksen ajatuksella, että ehkä hyvä kello kauas kuuluu, ja joku muukin tarttuisi toimeen ja järjestäisi yhdessä tekemistä käsitöiden muodossa. Tämä kirjoitus julkaistiin elokuussa ilmestyneessä numerossa:

”Käsitöiden tekeminen tekee mielelle hyvää. Käsillä tekemisen terveysvaikutuksia on tutkittu ja tuloksista kirjoitettu viime vuosina. Levotonkin mieli rauhoittuu, kun joutuu keskittymään yhteen asiaan kerrallaan: kaksi oikein, kaksi nurin, tikkaus, päärme tai huolittelu. Käsillä tekeminen on konkreettista ja työn tuloksen näkee saman tien. Se palkitsee aivan toisella tapaa kuin nykyajan tietotyö, joka työaikojen muuttuessa alkaa täyttää sen entisen vapaa-ajan.

Seuraava positiivinen kerros käsitöiden tekemiseen syntyy useille siitä, että työnsä tuloksella voi auttaa ja antaa iloa myös muille. Isoäidit ja kummitädit neulovat kaunista ja lämmintä tuleville vauvoille, pikkulapsille, koululaisille ja armeijaan astuville. Nuoremmat neulovat vanhemmille. Sukkiin ja lapasiin kutoutuu mukaan välittämistä ja lämpöä, sillä tekijä ajattelee henkilöä, jolle käsityö päätyy, vaikka ei koskaan tätä tapaisi. Veteraaneille, vastasyntyneille ja sytostaattihoidossa oleville neulotaan ja ommellaan nimettöminä, mutta jokaisen käsityön mukana vastaanottaja saa myös välittämisen lahjan: joku on ajatellut juuri minua.

Kolmas kerros on yhteisöllisyys. Osallistumisen tunnetta, sitä, että kuuluu johonkin ja on tärkeä, tulee vaikkapa osallistumalla keräyksiin: villasukat veteraaneille, läheisen palvelutalon asukkaille tai vastasyntyneille, sytomyssyjä sairaaloihin hiuksensa menettäneiden päälakia lämmittämään, toukkapusseja ja virkattuja mustekaloja lonkeroineen keskosten hypisteltäviksi johtoja täynnä oleviin keskoskaappeihin.

Neljäs kerros on yhdessä tekemisen ja osallistumisen ilo. Kun osallistuminen perustuu maksuttomuuteen ja vapaaehtoisuuteen, matalan kynnyksen yli on helppo astua. Toivoisin avoimia ompeluseuroja neutraaliin ympäristöön joka kaupunkiin ja pitäjään, paikkaa, jonne tulisi kotoa lähdettyä. Niissä voisi välillä osallistua hyväntekeväisyyteenkin, mutta useimmiten tuoda omat käsityönsä mukana ja viettää mukava tovi jutellen niistä tai jostain muusta.

Tiedot ja taidot karttuvat elämän myötä. Monilla ei vain ole ketään, jolle jakaa niitä. Neulomistapahtumissa voi antaa ja saada neuvoja ja vinkkejä. Eräs ystäväni, joka lähti vuosikymmenten neulomistauon jälkeen mukaan vastasyntyneiden villasukkakeräykseen, kertoi istahtaneensa lattialle äitinsä kanssa. Äiti sai neuvoa keski-ikäiselle tyttärelleen kantapään neulomisen ja kumpikin tunsi saaneensa arvokkaan kokemuksen. Yhdessä tekeminen on luonteva tapa luoda silta sukupolvien välille. Sitä siltaa pitkin kokemus, tieto ja taito matkaavat kumpaankin suuntaan, sillä nuoriltakin löytyy tietoa ja osaamista.

Osallistumisen ja merkittävyyden kokemus on tärkeää kaikille. Isoisät joskus rakentavat lapsenlapsilleen keinuhevosen, nukensängyn tai jopa veneen. Mikä olisi sellaista yhdessä käsillä tekemistä, johon eri-ikäiset miehet voisivat osallistua? Jotain vapaehtoista, mitä ei tyrkytetä, jotain, jossa voisi turista omalla porukalla?

Toinen ystäväni veisti miesporukalla puuveneen. En tiedä, mihin vene lopulta päätyi, mutta itse rakennusprosessi suunnitteluineen ja toteutuksineen oli merkitsevä. Höylättyjen lastujen keskellä oli helppo veistellä kaskuja, mutta jakaa huoliakin. Jokaisen osaamiselle löytyi käyttöä ja jokainen myös oppi jotain. Kukaan ei olisi ryhtynyt urakkaan yksin, mutta yhdessä projekti valmistui. Kun vetovastuu oli yhteinen, kukaan ei kuormittunut liikaa.

Hyvä mieli kaksinkertaistuu seurassa ja myönteiset vaikutukset säteilevät muillekin.

Kun työ on valmis, on helppo laskea se käsistä ja kysyä: Mitä tehtäisiin seuraavaksi?”

(Julkaistu Talentia 5/2017 mielipideosastolla)

Pannunalusesta se alkaa

23 torstai Mar 2017

Posted by hyvahuomen in Ajatuksia ja mietteitä, Käsityöt

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

eskari, isänpäivälahja, pannunalunen

Kuvassa on perheen pienimmäisen itse eskarissa tekemä isänpäivälahja. Täytyy sanoa, että pannunalunen on kaikin puolin kunnioitettava aikaansaannos, sekä lapsen että päiväkodin osalta. Eskariope oli kysynyt lapsilta, että haluavatko he tehdä ”rättikässää” vai ”puukässää” ja jälkimmäinen oli voittanut. Tämän jälkeen ope oli varmistanut muulta henkilökunnalta, että sopiiko se, ja oli saanut vastaukseksi, että jos kerran lapset ovat saaneet käyttää sähkövatkainta, niin miksei tämäkin sovi. Joten lapset pääsivät käyttämään akkuporakonetta! (Toki aikuisen valvonnassa ja ohjauksessa). Hatunnoston arvoista uskallusta! Pienimmäinen totesi, että vähän oli kättä täristänyt, mutta kivaa oli ollut. Opekin vahvisti, että hienosti oli kaikilla sujunut ja lapset olivat olleet innoissaan. Reikiin oli sitten vasaroitu puutapit ja lopulta alunen oli hiekkapaperilla hiottu. Ja hienoa kelopuuta olivat saaneet jostain! Tämä isänpäivälahja pääsi heti käyttöön 🙂 Pienimmäinen sai ihailua ja hämmästelyä osaamisestaan kiitoshalien lisäksi. Ope sai ennakkoluulottomuudestaan kymmenen pistettä ja papukaijamerkin!

Lapsen sydänlapaset

30 maanantai Lok 2017

Posted by hyvahuomen in Handicrafts, Käsityöt, Yleinen

≈ 1 kommentti

Avainsanat

7 veljestä, itä-karjalainen kierrereuna, kirjoneule, lapaset, lapsen lapaset, sydänlapaset

Nämä lapaset olivat keskeneräisinä jo liiankin kauan, mutta nyt tein ne valmiiksi – ja kreivin aikaan. Lapsi nimittäin kohta kasvaisi näistä ohi! Näistä tuli tämän ja ehkä ensi talven lapaset. Vähän hienostelulapasten puolelle menevät, kun valkoinen on aika arka väri kurakeleille, mutta näille tulee sen verran käyttöä kuin tulee kauppa- ja kyläilylapasina.

Sydänkuvion ohjeen muistan löytäneeni jostain lehdestä (vai blogista?), mutta en löytänyt printtaamaani ohjetta mistään. Luultavasti se taas löytyy nyt, kun en enää tarvitse sitä! Minulla oli toinen lapanen tehtynä ja siitä oli helppo katsoa mallia toiseen lapaseen. Kalvosimen (lapasen varren) reunaa kutsutaan itä-karjalaiseksi kierrereunaksi, se on perinnemalli. Joustinneule on tehty yksi oikein, yksi nurin -neuleella. Neulepinnan tasaisuudessa on toivomisen varaan, mutta kirjoneule syntyy minulta hitaasti ja täytyy olla tähänkin oikein tyytyväinen. Pääasia on, että lapsi pitää niistä 🙂

Lanka on Novitan 7 veljestä.

 

Soulmates-sukat Nalle-langasta ja lahjavinkki neulomisesta pitävälle

25 keskiviikko Lok 2017

Posted by hyvahuomen in Ajatuksia ja mietteitä, Handicrafts, Käsityöt, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Nalle, Niina Laitinen Design, Soulmates, villasukat

Niina Laitisella on ihania sukkaohjeita. Tämän ohjeen nimi on Soulmates ja sen toteutus onnistuu, vaikkei osaisi palmikkoneuletta. Palmikkoneule on jostain syystä ollut minusta haastavaa opetella ja olenkin tyylikkäästi lykännyt asiaa edemmäksi. Törmäsin Soulmateseihin Niina Laitinen Designin Facebook-sivulla ja innostuin kokeilemaan, kun pitsikuvion saa aikaiseksi langan kierroilla ja kavennuksilla. Tein sukat tummanharmaasta Nallesta, eikä kuvio näy ylläolevassa kuvassa kovin selvästi. Käykää Niinan sivuilla, niin näette vaaleanharmaasta langasta neulotut sukat. Siinä kuvio pääsee edukseen. Ostin ohjeen myös seiskaveikasta neulotuille polvisukille. Siinä pääseekin taas laskemaan silmukoita ja olemaan tarkkana, sillä sukan takaosaankin tulee kuvio. Mukavaa puuhaa silti ja sopii kylmeneviin syys- ja talvipäiviiin! Ja vink, vink –  jos mietitte hyvää lahjaideaa käsitöistä pitävälle, niin Niinan sivuilta löytyy Sukkakalenteri 2018 sähköisenä ja paperisena.

(Tämä ei ole maksettu mainos, olen ostanut Niinan ohjeita itselleni ja ostan tuon ensi vuoden kalenterinkin).

Mandala Madness valmiina! Mandala Madness completed!

09 maanantai Lok 2017

Posted by hyvahuomen in Handicrafts, Käsityöt, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Helen Shrimpton, Mandala Madness 2016, Mandala Madness completed, Mandala Madness valmis!

Yhteensä 20 viikkoa matkaa Mandala Madnessin kanssa ja nyt se on valmis, pingottamista vaille valmis. Viimeisellä kierroksella, olisiko ollut kierros numero 111, silmukoita oli lähes tuhat. Yllättävän nopeasti se kuitenkin meni! Valikoin uloimmille kerroksille hieman syksyn värejä ja uloimpaan kehään tumman sinistä, vähän kuin pakkasyön kirpakka puraisu. Niin paljon värien valintaan vaikutti vuodenaika, jolloin kutakin osaa virkkasin. Kesällä kesäisempiä värejä, kevättalvella värikkäitä välähdyksiä harmaiden pälvien vastapainoksi.

Tässä alemmassa kuvassa näkyy vasemmalla ulkoreuna, joka minulle tuo mieleen Lapin ja pohjoisen öiset sävyt, kun päivä taittuu yöksi. Oikealla puolella on kesäajan kukkakehä, joka toi päiväntasaajan värit mieleen. Pidin kovasti värien miettimisestä ja sommittelusta, vaikka aika paljon yritin käyttää lankajemman lankoja. En siis ostanut valmista lankapakettia, vaikka niitäkin olisi ollut tarjolla.

Viltin/päiväpeiton halkaisija on 155 cm. Mietin kovasti virkkaisinko vielä kulmatkin. Ehkä. Tällä välillä gradun nakutuksen lomassa neulon ainakin yhdet sukat valmiiksi 🙂 Mandala Madness oli hieno matka ja sukellus virkkauksen syventäviin opintoihin, niin paljon opin uusia tekniikoita ja sain uskallusta matkan varrella! Suosittelen lämpimästi yhteisvirkkauksia tai -neulomisia 🙂

***

I can´t believe it – my Mandala Madness is completed! It took me around 20 weeks altogether as I crocheted few parts, took a brake and then continued. Now I can see clearly how much the colours affect me. In the lower photo, on the left, is the outer rim of MM. The colours remind me of Lapland, how the Autumn turns into winter and day into night; on the right is the center of MM that I crocheted in Spring and Summer – my ”Paradise Bird”, beautiful colours of Brazil. I love the colors I chose even though I mainly used yarn balls from my ”yarn stash”. Well, people tend to buy yarn colors they like, don´t they? 🙂

This quilt is 155 cm in diameter. I´m thinkig of crocheting the corners. First I have to block my MM, then knit a pair if wool socks whilst writing my Master´s thesis. Lots to do! Mandala Madness was a wonderful journey, I learned many new techniques and joyed. I warmly recommend joining crochet or knit alongs!

Mandala Madness is copyrighted by Helen Shrimpton.

Mandala Madness 14 & 15

15 perjantai syys 2017

Posted by hyvahuomen in Handicrafts, Käsityöt, Yleinen

≈ 4 kommenttia

Avainsanat

Helen Shrimpton, Mandala Madness 2016, part 14, part 15

Mandala Madnessista on jo reilusti yli puolet valmiina. Olen saanut valmiiksi osat 14 ja 15, ja osa 16 on työn alla. Yli sata kerrosta jo valmiina, huh huh! Näissä kahdessa edellisessä osassa on joitain kerroksia, joiden kanssa piti olla hyvin kärsivällinen, sillä jos koko ajan olisi odottanut kierroksen loppumista, olisi aika voinut tuntua hyvin pitkältä. Joku, jolla on hyvä matikkapää, voisi laskea kuinka pitkä uloin kerros on, kun halkaisija on jo 144 cm – siinä on jo riittämiin virkkaamista! Minulla on noin 2,5 osaa jäljellä. Olen tutkiskellut tulevia ohjeita ja ainakin osa 17 näyttäisi taas olevan ”kärsivällisyyskierros”. Mielenkiintoista!

I´ve finished parts 14 and 15 and moved on to part 16. Some rounds took a lot of patience but fortunetaly there were also easier rounds that didn´t require so much stitch counting. My MM is now 144 cm in diameter and I have approximately 2,5 parts left. It´s getting even more interesting than it´s been so far!

Mandala Madness is a copyrighted design by Helen Shrimpton.

← Older posts

hyvähuomen

Hei! Olen Pirja H ja bloggaan kirjallisuudesta, kirjoittamisesta ja käsitöistä.

Viimeisimmät artikkelit

  • Nuotio & Soininen: Sakset tyynyn alla
  • Pirkko Kuusela: Himmelikirja
  • Robert Galbraith: Pahan polku
  • Runeberg-jäätikkö ja muita Tulimaan ihmeitä
  • Terhi Tarkiainen: Pure mua

Avainsanat

Anne Leinonen antropologia confetti esikoiskirjailija esikoisromaani etnologia Gluteeniton gluten free Haamu Haamukustannus Helen Shrimpton Jane Austen joulu Jyväskylä Jyväskylän yliopisto Karjala kasvivärjäys Kate Morton Katri Alatalo kevät Kiitos hyvää kirja-arvio kirjailija kirjoittaminen käsityöt lactose free laktoositon lapaset luontaisesti gluteeniton Maahenki Mandala Madness 2016 MeNaiset Neuloosi novelli novellikokoelma Olgan pullakirja Olga Temonen oliiviöljy pääsiäinen recipe resepti reseptit romaani saippua Stresa Kustannus Sukupolvien silmukat tattari vegaani villiyrtti Virpi Mikkonen
Follow hyvähuomen on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

Peruuta