Avainsanat
Anne Tyler, Äkäpussi, Elämän tikapuilla, Hengitysharjoituksia, kirja-arvio, Nooan kompassi, romaani
Anne Tyler (s. 1941) on yhdysvaltalainen pitkän linjan Pulizer-palkittu kirjailija, jonka teoksista on suomennettu 13, viimeisimpänä Shakespearen modernisoitu Äkäpussi. Olen itse lukenut häneltä aiemmin teokset Hengitysharjoituksia (suom. 1989) ja Elämän tikapuilla (suom. 1995). Olin lukenut ne ensimmäisen kerran vuosia sitten, mutta luin ne uudestaan viime talvena. Sitten törmäsin vähän aikaa sitten kirpputorilla Nooan kompassiin (suomennettu 2010) ja mietin, että mitenköhän Tyler kirjoittaa tällä vuosituhannella ja nappasin kirjan matkaani.
Aiemmista teoksista minulle oli jäänyt hyvä kuva. Nyt, kun luin ne uudestaan parin vuosikymmenen tauon jälkeen, mielikuvani muuttui. Ne edelleen ovat hyviä kirjoja ja kirjailijalla on hyvin tunnistettava ja omintakeinen ilmaisu, mutta nyt koin kirjojen esittämän maailman hyvin pölyisenä ja tunkkaisena. Tiedostan kyllä, ettei tällä ole mitään tekemistä kirjailijan kanssa, vaan lähinnä sen kanssa, että maailma on muuttunut ja hyvä niin. Kun näin Nooan kompassin kirpparilla, tartuin siihen varovasti ajatuksella, että jos kyseessä on taas 1980-1990-lukujen pikkukaupungin perheenäidin ahdistuskohtaus, niin olen siitä jo lukenut kaksi kirjaa. Nooassa päähenkilö on kuitenkin mies (virkistävää!), joka on kuusikymppinen (kiinnostavaa!) ja eletään jo 2000-lukua (helpotus!).
Kerronta on taattua Tyleria: arjen näennäisen pintapuolinen kuvaus on kepeää, ilmavaa, etenevää ja helppolukuista. Kirjan päähenkilö Liam vaikuttaa vähän eksyneeltä elämässään, ei oikein tunnu saavan otetta mistään. Tarina alkaa, kun hän saa potkut, joita ei sure, ja muuttaa pienempään asuntoon, sillä mitäs hän nyt isolla asunnolla eläkeläisenä tekisi. Hänen asuntoonsa murtaudutaan ensimmäisenä yönä ja hän menettää hyökkäyksessä muistinsa. Muistin takaisin saaminen kiusaa häntä ja hän alkaa etsiä tapaa palauttaa se. Liam tapaa sillä matkalla naisen ja yhtäkkiä hänen ylämässään on romanssin mahdollisuus. Mutkia ilmaantuu ja hän joutuukin tekemään itse päätöksen elämästään eikä mies ole vain oman elämänsä ajopuu. Niin taitavasti Tyler kuvaa päähenkilöään, että pitkin matkaa tekisi mieli kannustaa Liamia muovaamaan elämästään oman näköistä ja lopussa taputtaa olkapäälle: hyvin tehty.
Kirja on itse ostettu.
Anne Tyler: Nooan kompassi. 286 sivua. Otava, 2010.
Arvioita Tylerin kirjoista:
Kirjainten virrassa: Nooan kompassi
