• Etusivu
  • Reseptit
  • Kirja-arviot
  • Käsityöt
  • Tietoja

hyvähuomen

~ kirjallisuutta, käsitöitä ja opiskelua

hyvähuomen

Tag Archives: pro gradu

Hellettä ja gradun kirjoittamista

25 perjantai Tou 2018

Posted by hyvahuomen in Ajatuksia ja mietteitä, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

antropologia, Digikunnailla, etnologia, graduseminaari, Jyväskylän yliopisto, pro gradu

toukokuu

Toukokuu on kääntymässä pian viimeiselle viikolle. Kalenterissa on ollut melkein joka päivälle jotain ylimääräistä tekemistä, kuitenkin kivaa sellaista. Olemme saaneet nauttia kesäisistä keleistä ja perheen Kohta Koululainen on uinut järvessä tuntikaupalla. Olemme tehneet pyöräretkiä ja ehtineet tavata ystäviä ja sukulaisia. Olemme käyneet tutustumassa kouluun ja viettäneet eskarin kevätjuhlia. Haikealta tuntuu, että eskaria on enää neljä päivää jäljellä ja sitten päiväkotiura on ohi. Nopeasti ne vuodet vierivät ja kuten naapuri totesikin, että niiden vierimisen huomaa lapsista, ei aikuisista.

Mukavat tekemiset antavat voimia viimeisiin kevätrutistuksiin, -väsymyksiin ja -allergioihin. Loppukeväästä meillä on aina juhlaputki päällä, kun on kummankin vanhemman synttärit (tänä vuonna ei pyöreitä vuosia), toisen nimpparit, hääpäivä, äitienpäivä, vappukin siellä välissä, kevätjuhlia (tänä vuonna ei olekaan kenenkään yo-juhlia) ja tärkeimpänä perheen pienimmän synttärit. Niin, ja sitten on arki ja kouluhommat. Täyteistä ja tiheää, mutta kuitenkin ihanaa. Sellaista, että muistot haluaa pullottaa ja pimeänä, kylmänä talvi-iltana avata sen, ihastella valoa, vehreyttä, värejä ja ihanaa tuomen tuoksua.

Kaiken keskellä gradukin edistyy. Nyt, kun se on loppumetreillä, sivumäärä ei juurikaan lisäänny, mutta analyysi täydentyy ja kiemuraiset ajatuskuviot toivottavasti suoristuvat. Olen pitänyt kovasti työskentelyn prosessiluonteesta ja ajatuksesta, että gradua työstetään pala kerrallaan. Luku kerrallaan palautan tekstiä ohjaajalleni kommentoitavaksi. Tälläkin hetkellä yksi luku odottaa kommentteja, seuraava on työn alla ja viimeinen, päätelmäluku, odottaa hiomista. Graduseminaari oli mielenkiintoinen erilaisine aiheineen ja näkökulmineen. Se myös toi sosiaalisuutta yksinäisen puurtamisen keskelle. Välillä koko gradu ja yksin opiskelu kyllästytti, joten ilmoittauduin kolmelle viestinnän kurssille. Paitsi että ne tukivat ja motivoivat gradun kirjoittamista, ne muistuttivat siitä, että opiskelu voi oikeasti olla kivaa ja hauskaakin. Yhden kurssin harjoituksena perustin gradublogin Digikunnailla (se todennäköisesti tulee olemaan myös graduni pääotsikko), jonne kirjoittelen kuukausittain graduuni ja opiskeluuni liittyvää tämän ja ensi lukuvuoden ajan. Tämän hetkinen kurssi Gradun viimeistely on nimensä mukaisesti opinnäytteen viimeistelyä. Kesäkuun lopussa päättyvä kurssi antaa tukirakennetta loppurutistukseen ja uskoa siihen, että kyllä se siitä valmistuu. Ja valmistuukin. Samalla nautitaan alkukesän kukkaloistosta ja kesäjuhlista 🙂 Iloisia ja aurinkoisia kesäpäiviä itsekullekin!

 

”Viittiks vähä jeesaa?” ja muita huomioita opinnoista

20 maanantai Mar 2017

Posted by hyvahuomen in Ajatuksia ja mietteitä, Yleinen

≈ 1 kommentti

Avainsanat

aikuisopiskelu, etnologia, graduseminaari, itsereflektio, opinnäytetyö, pro gradu, tutkija, tutkimussuunnitelma

Syksy on kääntymässä talveksi ja opinnotkin ovat edenneet. Moni alkusyksystä ihmetyttänyt asia on saanut selityksensä. Ihmettelin itsekseni viime vuosien etnologian graduja lukiessani, että onpa kirjoitustyyli muuttunut. Ero edellisiin, vuosituhannen vaiheessa lukemiini graduihin oli huikea. Nykyiset ehdin jo luokittelemaan mielessäni ”musta tuntuu” -graduiksi, kun niissä niin kovin mietittiin itse kirjoittajaa. Pohdiskelin, että näinkö graduissa huomio onkin kiinnittynyt kirjoittajaan eikä itse aiheeseen. Kirjoitustyyli saattoi olla melkein puhetyylistä. Samoihin aikoihin törmäsin erään gradun aineistopyyntöön. Opiskelija toivoi ihmisten käyvän vastaamassa nettikyselyyn. Hän aloitti kysymällä: ”Viittiks vähä jeesaa?”. Ei kertonut tutkimuksestaan, mihin oppiaineeseen tai mille laitokselle opinnäytetään teki. Yliopiston tunnus sentään näkyi nettilinkissä. No, ihmisten palautteen perusteella jeesaamista kaipaava opiskelija hieman korjasikin pyyntöään. Itse sain siitä esimerkin, jonka mukaisesti ei pidä toimia.

Sekin sai selityksen, että miksi opinnäytetöissä puhutaan niin paljon itsestä (välillä tuntui, että vatvotaan omia tuntemuksia). Nykyään puhutaan paljon itsereflektiosta eli siitä, kuinka tutkija tai tutkielman tekijä suhteutuu omaan tutkimuskenttäänsä. Eräällä tavalla siinä käydään läpi mahdollisisa sidonnaisuuksia, jotka saattavat vaikuttaa loppupäätelmiin. Lisätään siis läpinäkyvyyttä. Tutkimuksen tekijän kannalta tämä on hyvä asia myös siitä näkökulmasta, että jos tutkii itselleen tuttua asiaa, oman paikan määrittely auttaa etäännyttämään tutusta tutkimuskohteesta ja suhtautumaan siihen neutraalisti. Tutkijan paikan määrittelyllä myös opinnäytteen lukijat ja arvioitsijat hahmottavat, mikä on tutkijan suhde tutkittavaan asiaan, ja kuinka tämä vaikuttaa lopputulokseen.

Alkusyksystä perehdyin graduuni liittyvään kirjallisuuteen ja yritin omaksua ja palauttaa mieleen lyhyessä ajassa kaikkea sitä, mikä muille seminaarilaisille saattoi olla tuttua juttua kandidaatin opinnoista. Tutkimussuunnitelman kirjoittaminenkin oli haastavaa, kun en muistanut, että olinko sellaista koskaan aiemmin kirjoittanut. Todennäköisesti kuitenkin olin, en vain muistanut sitä. Sain nykyiseen onneksi hyvin apuja graduohjaajalta ja menihän se suunnitelma sitten läpi. Se tarkoittaa sitä, että pääsen sopimaan haastattelujen ajankohtaa ja toteuttamistapaa. Alkuvuonna siis haastattelen ja kirjoitan ne puhtaaksi. Sitten pääsen aineiston kimppuun. Olen pitänyt gradulle takarajaa, toukokuun loppua. Silloin pitäisi olla valmista. Valmistumisesta itsestään en vielä tiedä, se tapahtuu sitten joskus. Sillä ei ole minun kohdallani kiirettä. Nautiskellaan nyt tästä matkan teosta 🙂

Puhetta, teknologiaa ja asetuksia

02 maanantai Lok 2017

Posted by hyvahuomen in Ajatuksia ja mietteitä, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

aikuisopiskelu, graduseminaari, maisterintutkielma, pro gradu

Ensimmäisellä graduseminaarin (tai maisterintutkielmaksi pro graduja kait siirrytään kutsumaan) tapaamisella kiinnitin huomiota puheeseen, puhetyyliin oikeastaan. Suurin osa osallistujista on opiskelijoita, jotka ovat ns. opiskeluputkessa eli ovat siirtyneet sulavasti kandidaattiopinnoista graduseminaariin. Muita taisi olla vain yksi, minä siis. Esittelimme lyhyesti itsemme ja kaavailemamme tutkimusaiheet. ”Putkessa” olevilla oli omanlaisensa puhetyyli, sillä he olivat ilmeisesti tottuneet ”puhumaan tiedettä”, käyttivät siis oppineen ja osaavan kuuloisesti termejä, etnologian ja antropologian jargonia. Jokaisessa oppiaineessa ja työympäristössä käytetään sille alueelle kuuluvia termejä, sehän on selvää, mutta näin keskelle maisteriopintoja putkahtaneena puhetyyli oli helppo havaita. Kolmannen seminaaritapaamisen jälkeen en edelleenkään osaa vielä puhua samalla tavalla ja etumatka, joka minun täytyy kuroa umpeen, tuntuu pitkältä. Täältä perässä kuitenkin tullaan omalla tyylillä taaplaten!

Teknologiaankin tässä pääsee tutustumaan. Moodle ei ollut minulle aiemmin tuttu, enkä muistaakseni aiemmin ollut käyttänyt Korppia (järjestelmä, jonka kautta ilomoittaudutaan mm. luennoille ja tentteihin). Moodlea moni on moittinut, mutta vielä sen käyttö on ollut kohtuu helppoa ja ymmärrän, miksi se on tuollaisessa seminaarityöskentelyssä hyvä. Sinne kootaan aineistoja, jotka ovat sitten kurssilaisten saatavilla ja käytettävissä.

Tänä syksynä olisi tarkoitus saada gradun tutkimussuunnitelma valmiiksi ja sitä kirjoittaessa ja valmistellessa on yksi iso ero tullut selväksi vuosituhannen vaihteen tutkielmien laatimisiin: sääntö-, laki-, direktiivi- ja asetusviidakko. Tutkimuksen reunaehdot näyttävät tällä hetkellä umpimetsältä, jonne pitäisi mennä raivaussahan rimpulan kanssa raivaamaan polkua itse tutkimusaiheen ja tutkimuksen luo. Ihan hyvä vaan, että kyseisiä reunaehtoja on olemassa, ihmisten suojaksihan ne vain on tarkoitettu. Kieltämättä on kuitenkin ollut hetkiä, jolloin mietin, että miksiköhän en valinnut aiheekseni sellaista, johon riittäisi joku teorian klassikko ja pari sen kanssa keskustelevaa teosta. Sitten voisin istua takkatulen ääressä teetä siemaillen, klassikkoon syventyen, syksyisten puhurien pauhatessa ulkona – kuulostaa miellyttävältä, eikö totta? Paitsi että meillä ei ole takkaa, puhureita ei vielä onneksi ole ollut, eikä etnologiassa ja antropologiassa tehdä tutkimusta nojatuolissa istuen (vaikka välillä puhutaankin nojatuoliantropologiasta). No, kaikki tehdään pilkulleen sääntöjen mukaan, jokainen lomake täytetään juuri oikein ja joku päivä pääsen perehtymään keräämääni aineistoon. Peruna kerrallaan, sanoi kerran viisas ystävä gradun teosta. Näinhän se menee, kuten moni muukin asia elämässä. Toivotankin näin lokakuun alkuun kaikille hyviä perunakelejä!

hyvähuomen

Hei! Olen Pirja H ja bloggaan kirjallisuudesta, kirjoittamisesta, ruuasta, käsitöistä ja aikuisopiskelusta.

Viimeisimmät artikkelit

  • Pirkko Kuusela: Uusi himmelikirja
  • Nuotio & Soininen: Sakset tyynyn alla
  • Pirkko Kuusela: Himmelikirja
  • So long, 2018 – tervetuloa 2019!
  • Maria Turtschaninoff: Maresin voima

Avainsanat

7 veljestä 2016 Anne Leinonen antropologia confetti esikoiskirjailija esikoisromaani etnologia Gluteeniton gluten free Haamu Haamukustannus Helen Shrimpton joulu Jyväskylä Jyväskylän yliopisto Karjala kasvivärjäys Katri Alatalo kevät kirja-arvio kirjailija kirjoittaminen käsityöt lactose free laktoositon lapaset luontaisesti gluteeniton lähiruoka Mandala Madness 2016 MeNaiset Neuloosi novelli novellikokoelma Olgan pullakirja Olga Temonen pääsiäinen recipe resepti romaani saippua Stresa Kustannus Sukupolvien silmukat Tammi tattari testissä Toivolan Vanha Piha vegaani villasukat villiyrtti
Follow hyvähuomen on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

Peruuta