Luonnonväriaineet on paitsi kaunis, myös muhkea tietopaketti sekä harrastajille että ammattilaisille.
Ensimmäinen ajatus tästä kirjasta on: miten kaunis! Tämän ei pitäisi yllättää, sillä kustantajana toimii Maahenki, jonka kirjat yleensä ovat kauniita. Teos on myös monipuolinen tietokattaus luonnonväreistä ja niiden käytöstä. Hyvin mielenkiintoinen ja käytännöllinen kirja kasvien väriaineiden hyötykäytöstä kiinnostuneille. Keruuretkelle metsään opusta ei tosin kannata ottaa mukaan, sen verran painava se on.
Kirjoittajina toimivat FT, dosentti Riikka Räisänen, FT, puutarhuri Anja Primetta ja TT, tutkijatohtori Kirsi Niinimäki. Heillä on vahva osaaminen luonnonväriaineiden tutkimuksessa ja soveltamisessa mm. tekstiiliteollisuuden ja -taiteen parissa.
Kun kirja on kaunis, myös ulkoasun ja graafisen suunnittelun tekijä Tiina Ripatti pitää mainita.
Saadessani kirjan arvosteltavakseni toivoin, että siinä olisi kerrottu myös luonnonväriaineiden soveltamisesta (koti)kosmetiikan, eli myös saippuan, teossa. Kirja kuitenkin keskittyy lankoihin ja tekstiileihin, ja hyvä niin. Luonnonväriaineiden tuottaminen keräämällä ja käyttäminen kosmetiikkaan voisi olla seuraavan kirjan aihe. Tämäkin kirja on silti täynnä mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa sekä harrastajalle että yrittäjälle.
Itselläni on Kauppayrttipoimijakortissa joitain yrttejä. Kauppayrttilistalla on 32 yrttiä, joita keräämällä ravintoloiden käyttöön voi saada pientä lisätuloa (vertautuu vaikkapa mustikanpoimintaan). Tämän kirjan myötä havahduin siihen, että kasveja voisi kerätä niiden väriaineiden vuoksi myös kosmetiikkateollisuudelle, ja tietenkin pienille kosmetiikkayrittäjille ja -harrastajille. Luen nyt saippuantekijät (sekä yrittäjät että harrastajat) tähän kategoriaan. Luonnontuotteiden mahdollisuuksiin ollaan Suomessa vasta heräämässä. Puhumattakaan siitä, miten maaseutuyrittäjät voisivat hyödyntää keruutuotteita liiketoiminnassaan!
Luonnon väriaineet -kirja on jaettu kolmeen osaan, joissa käydään läpi luonnonväriaineiden hyödyntäminen vaihe vaiheelta kasvien keräyksestä lopputuotteeseen eli painettuun kankaaseen. Ensimmäisessä osassa käydään läpi eri väriaineiden lähteet. Toinen osa antaa perustietoa värjäyksestä sekä tarjoaa reseptejä. Kolmas osa käsittelee väriaineiden teknologiaa. Se antaa perustietoa luonnonväriaineista, värjäytymiseen vaikuttavista tekijöistä, väriaineiden tuottamisesta (keräämisestä ja viljelystä), esikäsittelystä ja väriaineen eristämisestä, luonnonväriaineiden ominaisuuksista tekstiileissä sekä ympäristömyötäisestä tekstiilituotannosta.
Luonnonväriaineilla on sekä vahvuuksia että heikkouksia. Teoksesta löytyy selkeä taulukko, johon merkitty luonnonväriseosten, puhtaiden luonnonväriaineiden sekä synteettisten väriaineiden etuja ja haittoja.
Otan yhdeksi esimerkiksi järviruo´on, jota löytyy lähes jokaisesta järvestä Etelä-Suomesta Lappiin ulottuvalla alueella. Järviruokoa eli kaislaa löytyy myös soistuneilta mailta ja rikkaruohona tienpientareilla ja pelloilla. Värjäykseen siitä voidaan hyödyntää varret ja lehdet. Eri puretteilla siitä saadaan vaaleanvihreää väriä, Japanissa myös keltaista. Järviruokoa voidaan hyödyntää monin tavoin, mm. rakennusmateriaalina. Sen käyttökelpoisuutta energiakäyttöön tutkitaan suomalaisissa tutkimushankkeissa.
Suosittelen kirjaa luonnosta, luonnonväriaineista, keruutuotteista ja niiden hyödyntämisestä, värjäysperinteestä, tekstiileistä ja langoista kiinnostuneille harrastajille ja yrittäjille.
Riikka Räisänen, Anja Primetta ja Kirsi Niinimäki: Luonnonväriaineet. 287 sivua. Maahenki, 2015.
