Minua oli pitkään kiinnostanut opetella kehräämään lankaa. Miten erilaisista kuiduista oikein saadaan karstaamalla ja kehräämällä valmista lankaa? Toukokuussa tuli tilaisuus kartuttaa tietojani ja ajoin Etelä-Savoon viikonlopun  mittaiselle kehruukurssille. Sain lainaksi rukin, jolla opettelin kehräämisen alkeita. Opettajanamme toimi rautainen ammattilainen, Rukki&Rautapadan Sanski.

Opin, että kuituja on valtavasti, ja että ne ovat erilaisia. Eri lammasroduilla on erilaiset ”villat” eli kuidut. Eri eläinten kuituja voi kehrätä langoiksi, vaikkapa koirien karvoja. Kasvikuituja, kuten pellavaa ja nokkosta, voi kehrätä. Senkin opin, kuinka valtava työ on ennen kuin kuitu on valmista käsiteltäväksi ja työstettäväksi neulottavaksi langaksi asti. Kun kuidut on karstattu, niitä aletaan kehrätä rukilla tai värttinällä. Tiesittekö, että rukkia sanotaan joillain alueilla myös vokiksi?

Kehrääminen itsessään ei ollut minusta kovin helppoa. Sain käyttää Hänen Armonsa -nimistä rukkia, joka on kuulemma  temperamenttinen ja oikukaskin. Tulin kuitenkin hänen kanssaan ihan hyvin toimeen. Kehruuni hidas eteneminen oli siis ennemminkin käyttäjästä kiinni…

Sain sentään jotain aikaiseksikin, vaikka tuntui, että väkersin hiki otsalla sitäkin vähäistä määrää. Alla olevassa kuvassa on mukana kaikkien kurssilaisten aikaansaannoksia ennen kertaamista eli lankojen yhteenliittämistä.

Ja alla olevassa kuvassa on ihan omilla kätösillä kehräämäni lankavyyhti, tadaa!

Viimeisessä kuvassa vyyhteni taitaa olla toiseksi alimmaisena. Vaikka kehräämisestä ei taida koskaan tulla lempipuuhaani, taito on nyt (teoriassa) hyppysissä. Jatkossa keskityn lopputuotteen työstämiseen eli valmiin ostolangan virkkaamiseen ja neulomiseen 🙂

Ps. Jos kehrääminen kiinnostaa, suosittelen lämpimästi Sanskin kursseja. Kuulema hän pitää ensi syksynä ainakin Etelä-Savossa (kansalaisopiston) kursseja.